”Hyvä ja paha, jin ja jang, voittaminen ja häviäminen. Ilman pelkoa häviämisestä voittaminen ei ole iso asia. Ilman kovaa työtä lepo ei tunnu miltään. Ilman vaikeuksia ei pysty nauttimaan siitä, kun kulkee hyvin. Ja kun joutuu ajattelemaan kuolemaa, pysyy vahvemmin kiinni elämässä.”

Näillä sanoilla alkaa Eva Wahlströmin teos Rajoilla (SKS, 2014).  Wahlström on maailmanluokan nyrkkeilijä, pienen pojan äiti ja tinkimätön kaikessa tekemisessään.

Rajoilla kertoo Wahlströmin rankan kasvutarinan amatöörinyrkkeilijästä ammattilaiseksi, avaa valmentajan ja urheilijan välistä hienovaraista suhdetta sekä ennen kaikkea laittaa miettimään, mistä syntyy kaiken tieltään raivaava palo toteuttaa unelmiaan.

Nyrkkeily on laji, jota minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Kaksi ihmistä mätkii toisiaan turpaan kehässä ja kansa hurraa ympärillä. Tätä jatkuu, kunnes toinen ottelijoista ei enää jaksa, pysty tai makaa ketarat ojossa matolla. Ammattilaistasolla otellaan ilman kypärää, monta erää peräkkäin ja täystyrmäykset ovat sallittuja.

Tartuin Rajoilla-kirjaan ennakkoluulostani huolimatta tai juuri sen takia. Halusin ymmärtää mikä ajaa ihmisen ottamaan itsestään mittaa lajissa, jossa vammautumiset, kipu ja vastustajan satuttaminen ovat arkipäivää. Hyvä, että tartuin sillä Wahlström kuvaa tuntemuksiaan rehellisesti ja itseään säästelemättä.

Nyrkkeilyn juuret ulottuvat pitkälle antiikin aikaan – ehkä jopa kauemmas. Wahlströmin lajin pariin ajoivat kuitenkin muut motiivit kuin kunnioitus esi-isiämme kohtaan. Hän tutustui teini-iässä nyrkkeilyyn silloisen poikaystävänsä kautta ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Lahjakas, jääräpäinen, utelias Wahlström halusi myös näyttää epäilijöilleen. Hän kuuli usein väheksyviä kommentteja, miten ”naiset eivät kuulu kehään”.

No, Wahlströmistä tuli ensimmäinen nyrkkeilyn maailmanmestaruuden voittanut suomalainen.

”Huippu-urheilu tarjoaa esityksiä, se on katsojalle eräänlaista teatteria. Mutta urheilija ei näyttele vaan on ihminen, joka taistelee pelkojen, paineiden ja arkisten asioiden kanssa.” Kuva / Markku Lempinen

Wahlström tunnetaan julkisuudessa positiivisena ja sanavalmiina esiintyjänä. Hyväntuulisuus on kuitenkin vain jäävuoren pinnalla näkyvä huippu.

Kovan harjoittelun ja hyvien tulosten kääntöpuolena ovat  jatkuva särky ja kipu. Puudutuspiikit käsiin ennen ottelua, treenaaminen luut murtuneena, EM-ottelu vatsataudin runtelemana. Wahlström ajoi itsensä niin äärirajoille, että se oli lopulta viedä häneltä hengen.

Wahlström myös tasapainoilee jatkuvasti mielensä ääripäiden parissa, jin ja jang. Hän kuvaa kuinka yrittää hiljentää sisäistä kriitikkoaan, joka lietsoo epävarmuutta. Kamppailee valmentajan, perheen tai liiton asettamien paineiden kanssa. Itsetunto heilahtaa kuitenkin toiseen laitaan, kun on aika keskittyä otteluun ja nousta kehään. Koko muu maailma unohtuu. Näköpiirissä siintää vain ja ainoastaan vastustajan päihittäminen.

Parhailla nyrkkeilijöillä on tappajan vaisto. Monta kertaa olen itsekin säikähtänyt katsettani nähtyäni otteluitani jälkikäteen nauhalta. Jos silmät ovat sielun peili, millaiseksi sieluni muuttuu ottelun aikana?

Wahlströmin rakkaus nyrkkeilyä kohtaan on ehdotonta. Se huokuu jokaisesta kirjan lauseesta. Ilman rakkautta hän varmasti olisi jättänyt lajin jo monta kertaa. Elämä on tarjonnut tähän mahdollisuuksia, kun hän on joutunut makaamaan sairaalavuoteella tai selkäkipujensa takia kotinsa lattialla. Rakkaus on kuitenkin aina siivonnut muut vaihtoehdot syrjään ja johdattanut hänet takaisin nyrkkeilysalille.

Lukuvuosi 2017
Tavoitteeni on lukea 50 kirjaa tämän vuoden aikana. Kirjoitan kokemuksistani ajatuksia blogiini säännöllisen epäsäännöllisesti. Kaikki lukemani teokset löytyvät tästä alta ja mukana on sulassa sovussa kauno- ja tietokirjallisuutta.

Maaliskuu
13/50 Cormac McCarthy, Matka toiseen maailmaan
12/50 Bobbi Gibb, To Boston With Love
11/50 Alexandra Heminsley, Running Like a Girl
10/50 Fatima Witick, Pilatesta aloittelijalle
9/50 Eva Wahlström, Rajoilla

Helmikuu
8/50 Karin Slaughter, Kaunokaiset
7/50 David Gething, Relentless
6/50 Sakyong Mipham, Meditatiivinen juokseminen
5/50 Karin Slaughter, Kahlittu

Tammikuu
4/50 Steven Rowley, Lily ja mustekala
3/50 Hanne Vibeke-Holst, Mitä he toisilleen tekivät
2/50 Paul Kalanithi, Henkäys on ilmaa vain
1/50 Joël Dicker, Baltimoren sukuhaaran tragedia