Juoksin tällä viikolla 58 kilometriä. Jos kaikki harjoittelu lasketaan juoksun lisäksi mukaan, niin treeniä kertyi yhteensä 11,5h. Saan olla tyytyväinen ahkerointiini! Paras palkinto odotti kuitenkin tänään, kun pääsin rentouttamaan kehoni ja mieleni täydellisesti restoratiivisessa eli palauttavassa joogassa.

Makasin kolmen viltin alla pimeässä salissa. Polvitaipeideni alla oli poikittain joogabolsteri eli putkimainen iso tyyny. Jalkani lepäsivät sitä vasten salmiakinmuotoisessa asennossa: polvet hieman koukussa ja jalkapohjat yhdessä.

Tunsin, miten lihakseni alkoivat hengitys hengitykseltä rentoutua. Tiedostin harvinaisen hyvin reiteni, sääreni ja pohkeeni. Aistin, ettei niissä juuri nyt ollut kireyttä, vaikka lihaksia jomottikin semmoisella rasituksen aikaansaamalla suloisella tavalla.

Ajatukseni vaelsivat aamun pitkälle lenkille. Nousin auringon noustessa ja lähdin juoksemaan hengitys huuruten. Hiekkatie oli yön jäljiltä vielä jäässä, mutta aamussa tuoksui jo keväälle.

Läheisellä pellolla matkani etenemistä jäi tarkkailemaan peuralauma. Vaikutti siltä, että olimme ainoana hereillä koko aukealla. Minulle tuli peuroista hyvä olo.

Eläimet katsoivat minua avoimen uteliaasti, eivätkä ne juosseet karkuun. Tuli vahva tunne siitä, että me kaikki kuulumme tähän maisemaan, juuri nyt.

Joogasalissa ainoa ääni ympärilläni oli seinäkellon raksutus, joka katosi lyönti kerrallaan mieleni ulottumattomiin. Nautiskelin aamulenkkini yksityiskohdista, kunnes jokainen uloshengitys vaivutti minut syvemmälle levolliseen ja täydellisen rentoutuneeseen olotilaan.

Olin hereillä ja läsnä, mutta jossain niin syvällä oman mieleni sisällä, etten aistinut tai ajatellut enää yhtään mitään.

Tässä kohti olen jo vaipunut aika syvälle nirvanaan. Kuva Fatima Witick

Ohjaajamme Fatima Witick kertoi tunnin alussa, että restoratiivisen joogan tarkoitus on ikään kuin sammuttaa sympaattinen hermosto ja käynnistää parasympaattinen.

Sympaattinen hermosto aktivoituu fyysisessä rasituksessa tai stressissä ja parasympaattinen puolestaan levossa. Tämä tapahtuu yleensä nukkuessa, jolloin lihaksemme ovat täysin rentoina: sydämen syke hidastuu, hengitystiheys pienenee ja ruoansulatuselimistön toiminta vilkastuu.

Restoratiivisessa joogassa asettelimme tyynyjen ja peittojen avulla kehon sellaiseen asentoon, että kokonaisvaltainen rentoutuminen onnistui. Mistään kohti ei kiristänyt tai puristanut tai ahdistanut. Ei fyysisesti eikä henkisesti.

Samaan aikaan lämmin, hyvä ja rento olla. Kuva Fatima Witick

Aloitimme meditaatiolla, jonka jälkeen teimme kolme erilaista restoratiivisen joogan asentoa. Vietimme asennoissa aina kaksikymmentä minuuttia kerrallaan, mutta ajantaju katosi täysin. En olisi pystynyt arvioimaan olimmeko aloillamme minuutin vai tunnin.

Restoratiivinen jooga sai mieleni rauhoittumaan, olin kirjaimellisesti läsnä omassa kehossa. Lisäksi aineenvaihduntani vilkaistui merkittävästi: pelkästään sen ansiosta, että makasin aloillani kaksi tuntia!

Treeniviikkoni tuli siis kruunattua sillä, että sain kehon ja mielen nollattua. Seuraavaksi saunaan, sitten kirja kouraan ja Petterssonin kanssa sohvalle.

Pettersson treenaa parasympaattista hermostoaan päivittäin.

Harjoittelin restoratiivista joogaa ensimmäistä kertaa vuosi sitten, kokemukseni löytyvät täältä.

Outdoor option on myös Facebookissa

Jutun pääkuvan otti Heli Kurimo