Ajatella, olen joutunut elämään näin pitkään ennen kuin tajusin yhdistää äänikirjat ja lenkkeilyn. Tässä auttoi sattuma, kaksi kissaani sekä oikea valinta lukukokemukseksi.

Juoksen pitkän lenkin, kavereiden kesken pitkiksen, kerran viikossa. Yleensä päiväksi valikoituu sunnuntai, koska se on viikonpäivistä tylsin ja mahdollistaa harrastuksesta nauttimisen kaksin käsin. Tai tässä tapauksessa jaloin. Pitkä lenkki kestää yleensä noin pari tuntia. Joskus ylikin.

Musiikki on vakioseuralaiseni lenkeillä. On aina ollut ja tulee varmaan olemaankin. Tosin myös tähän on ollut kirjallisuudella sanansa sanottavana. Luettuani muutama vuosi sitten Cheryl Strayedin omiin kokemuksiin pohjautuvan kirjan Villi vaellus (Like, 2013), minulle tuli elämäni ensimmäistä kertaa pakottava tarve lähteä juoksemaan ilman musiikkia.

Villi vaellus on Strayedin tarina siitä, miten hän käveli Pacific Crest Trailin alusta loppuun. Toisin sanoen Meksikon rajalta Kanadan rajalle. Järkyttävän pitkä matka. Unelmani.

Lukukokemuksen jälkeen minäkin halusin aistia luonnon sellaisena kuin se oli. Ilman musiikkia. Minun ei tarvinnut maaseudulla pelätä kalkkarokäärmeitä tai puumia, kuten Strayedin omalla reitillään, mutta muutamat kunnon sydämentykytykset sain pusikosta säntäävistä jäniksistä ja parista variksesta. Ilman musiikkia juoksemista jäi kuitenkin jonkinlainen tapa tämän ensimmäisen kokeiluni jälkeen.

Asiaan. Kuuntelen äänikirjoja usein autossa ajaessani synnyinseudulleni Pohjois-Savoon. Matkaan kuluu vuodenajasta riippuen noin viisi tuntia. Silmiini sattui uuden äänikirjapalvelu Storytelin tutustumistarjous ja ajattelin kokeilla valikoimaa. Sieltä löytyi helmi. Bruce Springsteenin omaelämäkerta Born to Run (Simon & Schuster, 2016), joka oli The Bossin itsensä lukema. Mahtavaa! Materiaalia oli yli 18 tuntia, joten riittäisi taatusti useammallekin reissulle.

Ongelmaksi muodostui moottoritien jylinässä äänentoisto. Jouduin huudattamaan stereoita täysillä saadakseni jotain selvää Brucen jutuista. Tämä puolestaan aiheutti kissoissani valtavan kapinareaktion. Niinpä mitä lujemmalle ääntä säädin, sitä suurempi mouruna kuului takapenkiltä. The Boss ei selkeästikään puhutellut nelijalkaisia samalla tavalla kuin emäntäänsä.

Hätä keinot keksii ja sain mielestäni neronleimauksen. Pysähdyin levikkeelle, kaivoin takakontista lenkkeilyssä käyttämäni kuulokkeet ja voilà. Brucen tarinointi kuului täydellisesti, takapenkki pysyi tyytyväisenä ja kilometrit taittuivat. Ohiajavien kuskien ilmeisiin en ehtinyt kiinnittää huomiota, sillä Springsteen vei kaiken huomioni.

Sattuman osuus oli siinä. Ehdollistuin kokemukselle siinä määrin, että viritellessäni lisävarusteita seuraavan sunnuntain pitkälle lenkille, päähäni pulpahti ajatus jatkaa Brucen parissa juostessa. Tahti olisi rauhallinen, joten kaipa siinä puheen rytmissä homma sujuisi siinä missä muutenkin.

Ja sujuihan se. Alta kilometrin olin jo uppoutunut The River -levyn syntyprosessiin siinä määrin, että välillä unohdin juoksevani. Hyräilin mielessäni laulujen sanoja, sillä olinhan kuluttanut nuoruuteni vonguttamalla kyseistä vinyylilevyä kerta toisensa jälkeen. Sykemittaria en muistanut seurata ja ajankulu jotenkin vain katosi. Pystyin hämmästyttävällä tavalla unohtamaan liikkeen ja samalla olemaan äärimmäisen läsnä.

Illalla jaarittelin miehelleni saunassa pitkät pätkät kirjan tarinoita ja huomasin sanovani useampaan otteeseen, sitten Bruce kertoi, että… Ihan kuin hän olisi kertonut historiaansa juuri minulle. Henkilökohtaisesti. Tai no, tavallaanhan hän kertoikin.

Brucen musiikilla on ollut merkittävä osa omassa nuoruudessani. Siksikin omaelämäkertaa oli kiehtovaa kuunnella. Kuin paluu takaisin menneisyyteen.

Bruce on työstänyt elämäkertaansa yli seitsemän vuotta ja lupaa siinä paljastaa lukijalle mielensä. Näin todella tapahtuu. Born to Run kulkee läpi Brucen lapsuuden, musiikillisen intohimon syttymisen sekä epätodennäköisen tien kohti tähtiä. Ilmeisen rock’n roll -tarinan päällä kulkee kehityskertomus erakkomuusikosta kolmen lapsen isäksi. Irlantilais-italialaisen sukupolven vahva ketju osana Amerikan ja musiikkimaailman historiaa.

Ostin teoksen tuoreeltaan viime syksynä, mutta olen itseasiassa nyt iloinen etten ehtinyt siihen vielä tarttua. Lukukokemuksen päihitti laakista, kun sain kuunnella saman tarinan Brucen itsensä kertomana.

Lukuvuosi 2017
Tavoitteeni on lukea 50 kirjaa tämän vuoden aikana. Kirjoitan kokemuksistani ajatuksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Kaikki lukemani teokset löytyvät tästä alta ja mukana on sulassa sovussa kauno- ja tietokirjallisuutta.

Huhtikuu
17/50 Bruce Springsteen, Born to Run
16/50 Jo Nesbø, Jano
15/50 Han Kang, Vegetaristi

Maaliskuu
14/50 Merete Mazzarella, Elämän tarkoitus
13/50 Cormac McCarthy, Matka toiseen maailmaan
12/50 Bobbi Gibb, To Boston With Love
11/50 Alexandra Heminsley, Running Like a Girl
10/50 Fatima Witick, Pilatesta aloittelijalle
9/50 Eva Wahlström, Rajoilla

Helmikuu
8/50 Karin Slaughter, Kaunokaiset
7/50 David Gething, Relentless
6/50 Sakyong Mipham, Meditatiivinen juokseminen
5/50 Karin Slaughter, Kahlittu

Tammikuu
4/50 Steven Rowley, Lily ja mustekala
3/50 Hanne Vibeke-Holst, Mitä he toisilleen tekivät
2/50 Paul Kalanithi, Henkäys on ilmaa vain
1/50 Joel Dickër, Baltimoren sukuhaaran tragedia