Vietin kevään ensimmäisen hellesunnuntain hämärässä salissa vilttien ja tyynyjen keskelle hautautuneena. Kyseessä oli restoratiivinen jooga, jossa elimistöni buuttautui ja oloni oli jälkikäteen kuin uudestisyntyneellä.

Restoratiivinen eli meditatiivinen, palauttava jooga tekee sitä mitä lupaa. Elimistön toiminnot ajetaan vaihe vaiheelta alas. ”Kuin tietokone, josta sammutetaan ensin sovellukset ja sitten koko kone”, kuten ohjaajamme Fatima Witick asiaa kuvasi.

Elimistöni toiminnot eivät tietenkään kokonaan lakanneet olemasta. Vaivuin kuitenkin pitkän ja hyvin rauhalliseen tahtiin etenevän harjoittelun aikana jonnekin todella syvälle mieleni sisään. Ja kehoni seurasi perässä. Uppouduin syvemmälle ja syvemmälle ihanan rentouttavaan olotilaan. Aivan kuin olisin saanut vain ajelehtia turvallisesti lämpimän veden syleilyssä.

Tältäköhän syntymättömästä lapsesta mahtaa tuntua äitinsä mahassa, kun ei tarvitse välittää tuon taivaallista elämästä ympärillään. Voi vaan lillua ja köllötellä.

Teimme restoratiivisella joogatunnilla yhteensä neljä harjoitusta, joista jokainen kesti hieman yli parikymmentä minuuttia. Alkumeditaatio istuen ja sen jälkeen kolme erilaista asentoa, asanaa, selällään maaten. Viltit ja tyynyt toimivat apuvälineinä eri asanoissa: niskan, selän, polvien tai nilkkojen tukena.

Sitten pötkötettiin samassa asennossa koko harjoitus. Eikä tehty mitään muuta. Mihinkään kohtaan kehossa ei sattunut, kiristänyt tai jomottanut. Ei tarvinnut puhua mitään, ajatella mitään tai edes tehdä mitään. Olla vaan.

Jokainen harjoitus vei minut yhä syvemmälle tuohon edellä kuvatun kaltaiseen olotilaan.

Opin tunnin aikana myös kehon ja mielen yhteydestä. Keho varastoi mennyttä sisäänsä ihan samalla tapaa kuin  mieli. Eletyt kokemukset, tunteet, traumat, ilot ja surut. Ne kaikki on kirjoitettu sisäämme. On kuulemma hyvin tavallista, että restoratiivisen joogan aikana alitajunta nostelee erilaisia ja yllättäviäkin tunteita pintaan.

Omia tunteita ja ajatuksia ei kuitenkaan tarvitse torjua. Paras keino, aivan kuten meditaatiossa ylipäätään, on hyväksyä kaikenlaiset ajatukset ja antaa niiden mennä eteenpäin. Kuin taivaalla ajelehtivat pilvet tai mökin laiturille etäisesti kantautuva moottoriajoneuvon ääni.

Meditoin säännöllisesti, koska harjoittelu vaikuttaa suoraan hyvinvointiini ihan normaalissa arkielämässä. Olen keskittyneempi ja jaksan paremmin. Restoratiivinen jooga oli kokemuksena kuitenkin niin totaalinen pään ja kropan nollaus, etten yksin meditoidessani ole vastaavaa kokenut. Oli mahtavaa olla kerrankin sataprosenttisesti pysähtyneessä tilassa.

Paluu takaisin tähän todellisuuteen tapahtui asteittain. Keholla ja mielellä oli aikaa herätä kaikessa rauhassa. Koin voimakasta janoa ja nälkää heti viimeisen asanan jälkeen. Olin myös eri tavalla kiinni ympäristössä kuin aiemmin. Nyt, muutama tunti joogan jälkeen, tuntuu että mieleni on virkistynyt, mutta kehoni lähes voimaton. Semmoisella miellyttävällä tavalla.

Luulen, että havainnoin näitä vaikutuksia vielä pitkin tulevaa viikkoa. On kiintoisaa nähdä millaisia reaktioita onkaan tulossa.

Jo tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa, kannattiko viettää kevään ensimmäistä hellesunnuntaita sisätiloissa. Kannatti. Aion kokeilla asanoita myös kotioloissa. Saatanpa jopa virittää viltit ja tyynyt pihamaalle ja palautua siellä juoksulenkin jälkeen linnunlaulua kuunnellen.