Eteläkorealaisen Han Kangin Booker-palkittu romaani Vegetaristi (Gummerus, 2017) oli hurjaa luettavaa. Se nosti mieleeni kysymyksen missä kulkee kehon ja mielen vapauden raja. Kuka sen lopulta määrittelee.

Yeong-hye on tuiki tavallinen kotirouva. Hän ei ole miehensä Cheongin mielestä erityisen puoleensavetävä, mutta hänessä ei myöskään ole mitään huonoja puolia. Pariskunta elää elämäänsä päivästä toiseen vailla yllätyksiä tai intohimoa. Kunnes eräänä aamuna Cheong löytää vaimonsa keittiöstä keskeltä jätesäkkejä. Yeong-hye ilmoittaa ryhtyneensä vegetaristiksi ja heittää kaiken lihan tai muun eläinperäisen pois heidän jääkaapistaan. Syyksi hän sanoo ainoastaan ”Näin unen”.

Yeong-hyen ja Cheongin näennäisen tasainen elämä saa särön. Vaikutukset laajenevat pian oman kodin rajojen ulkopuolelle ja aiheuttavat kulissiensa varassa elävässä ympäristössä paljon vastareaktioita. Läpi elämänsä alistunut Yeong-hye ottaa pala palalta oman kehonsa, mielensä ja tarpeensa omaan hallintaansa.

Booker-palkinto on yksi maailman merkittävimmistä kirjallisuuspalkinnoista. Tunnustus myönnettiin Hang Kangin ensimmäiselle englanniksi käännetylle romaanille Vegetaristi vuonna 2016. Kuva Park Jaehong

Yeong-hyen päätöstä seuraavat tapahtumat käsitellään kolmesta näkökulmasta. Hänen keskiluokkaisen miehensä, taiteilijalankonsa ja lopulta hänen yrittäjäsiskonsa. Heistä jokainen ajelehtii ympäristön odotusten ja omien mielihalujensa ristiaallokossa eikä kukaan kykene todellisuudessa katkaisemaan sitä ohutta säiettä, joka erottaa ajatukset toiminnasta.

Paitsi Yeong-hye. Hän riisuu itsensä paljaaksi kaikesta mikä tekee meistä ulkoisesti ihmisiä: vaatteista, tavaroista ja lopulta jopa ruoasta. Vapautuu mielen ja kehon rajoitteista huolimatta siitä, että se rikkoo kaikki sovinnaisuuden rajat. Yeong-hye päätyy jopa niin pitkälle, että luulee olevansa puu.

”Yeong-hye muistutti häntä asioista, joita hän ei enää kestänyt. Hän ei voinut antaa Yeong-hyelle anteeksi sitä, että Yeong-hye oli ylittänyt yksinään rajan, jonka tuolle puolen hän ei ikinä kykenisi menemään, eikä sitä, että Yeong-hye oli viitannut niin tavattoman vastuuttomasti kintaalla sovinnaisuussäännöille, mutta jättänyt hänet niiden vangiksi. Eikä hän ollut edes tiennyt olevansa kaltereiden takana, ennen kuin sisar oli murtanut omansa.”

Vegetaristi oli poikkeuksellinen kirja. Yksiselitteisiä vastauksia teemoihin ei ole. Tietyssä mielessä Yeong-hye toimi itsekkäästi menemällä niin syvälle omaan vapauteensa, että hän sälytti vastuun lähimmäistensä harteille. Toisaalta taas – eikö jokaisella meistä ole täysi oikeus omaan kehoomme ja ajatuksiimme. Mikä on se raja, jonka jälkeen joku vain päättää ottaa vastuun meiltä pois.

Lukuvuosi 2017
Tavoitteeni on lukea 50 kirjaa tämän vuoden aikana. Kirjoitan kokemuksistani ajatuksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Kaikki lukemani teokset löytyvät tästä alta ja mukana on sulassa sovussa kauno- ja tietokirjallisuutta.

Huhtikuu
15/50 Han Kang, Vegetaristi

Maaliskuu
14/50 Merete Mazzarella, Elämän tarkoitus
13/50 Cormac McCarthy, Matka toiseen maailmaan
12/50 Bobbi Gibb, To Boston With Love
11/50 Alexandra Heminsley, Running Like a Girl
10/50 Fatima Witick, Pilatesta aloittelijalle
9/50 Eva Wahlström, Rajoilla

Helmikuu
8/50 Karin Slaughter, Kaunokaiset
7/50 David Gething, Relentless
6/50 Sakyong Mipham, Meditatiivinen juokseminen
5/50 Karin Slaughter, Kahlittu

Tammikuu
4/50 Steven Rowley, Lily ja mustekala
3/50 Hanne Vibeke-Holst, Mitä he toisilleen tekivät
2/50 Paul Kalanithi, Henkäys on ilmaa vain
1/50 Joël Dicker, Baltimoren sukuhaaran tragedia