Lukukokemukset synnyttävät välillä oman soundtrackin, joka soi mielessä kohtauksiin sopivalla voimakkuudella. Tuomari Nurmion hieno kappale Aavaa preeriaa nosti päätään lukiessani Cormac McCarthyn Rajatrilogian avausosaa Kaikki kauniit hevoset (WSOY, 2014).

John Grady Cole on vasta kuudentoista, kun isoisä kuolee ja hänen kotitilansa Texasissa myydään. Eletään vuotta 1948. Maailma on muutoksen kynnyksellä ja päähenkilömme janoaa vapautta sekä aitoja arvoja. Hän houkuttelee mukaansa ystävänsä Rawlinsin ja yhdessä he ratsastavat pitkän polun halki avaran maan kohti Meksikoa. Sanomattakin on selvää, että matkalla tulee vastaan ihmisyys paljaimmillaan. Raakana, rujona ja hetkellisesti myös kauniina.

Näistä kuvista alkaa hieno teos Kaikki kauniit hevoset. McCarthy ei päästä lukijaa helpolla. Kaunis, paikoin jopa runollinen kieli kätkee alleen isoja kysymyksiä ihmisyydestä, valinnoista ja niiden seurauksista sekä oikeamielisyydestä. Tarinasta löytyvät kaikki ehdan lännenromaanin ainekset: hevosmiehet, varkaat, karjatilalliset, autioituvat kylät ja kielletty rakkaus. Sankarin cowboyhattuja on kuitenkin turha asettaa kenenkään takaraivolle. Edes John Grady Colen, vaikka hän viattomuudellaan ja rehtiydellään lähelle pääseekin.

Päähenkilömme ajautuu usein tilanteisiin, jossa hän valitsee periaatteensa yli kaiken. Joskus jopa oman henkensä uhalla.  Aavaa preeriaa soi mielessäni kirjan tunnusmusiikkina hienon lauseen ”ajatuksen säteellä, ei yhtään ystävää” ansiosta. Etenkin siinä kohti, kun John Grady Cole päättää säästää muistonsa rakastetustaan siihen hetkeen, kun maailmalla ei ole enää mitään muuta tarjolla.

Ihmisen pienuus elämän edessä toistuu teemana McCarthyn teoksissa. Tapahtumapaikat alleviivaavat tätä tunnetta. Kaikki kauniit hevoset sijoittuu seuduille, jossa luonnonvoimat määrittelevät elämisen tahdin. John Grady Cole ja Rawlins jättävät synnyinseutunsa löytääkseen jotain isompaa. Heissä sykkii matkalaisen sydän, jonka on selkeästi vaikea asettua muualle kuin paljaan tähtitaivaan alle. Luontokuvaus on merkittävä osa romaania ja se synnytti ison ikävän erämaahan.

Olen lukenut McCarthyltä aiemmin huikean romaanin Tie (WSOY, 2008),  joka asettuu kaikkien aikojen top 10 -lukulistani kärkikolmikkoon. Menetetty maa -teoksesta (WSOY, 2006) olen nähnyt Coenin veljesten taidokkaan elokuvasovituksen, mutta kirja on vielä toistaiseksi lukematta. Rajatrilogian muut osat odottavat lukuvuoroaan. McCarthy on kuitenkin sen verran mieltä liikuttava kokonaisuus, että väliin on otettava jotain ihan muuta.

Lukuvuosi 2016
Osallistun haasteeseen lukea vähintään 50 kirjaa kuluvan vuoden aikana. Alla listaus mieluisan urakan etenemisestä. Kirjoitan lukemastani ajatuksia sitä mukaa kun niitä päähäni pulpahtelee.

Syyskuu
26/50 Cormac McCarthy, Kaikki kauniit hevoset

Elokuu
25/50 Adharanand Finn, Running With The Kenyans
24/50 Vybarr Cregan-Reid, Footnotes – How Running Makes us Human

Heinäkuu
23/50 Jonas Hassen Khemiri, Kaikki se mitä en muista
22/50 Douglas Preston & Lincoln Child, Kuoleman naamio

Kesäkuu
21/50 Miika Nousiainen, Maaninkavaara
20/50 Fred Vargas, Hyisiä aikoja
19/50 Sarah Knight, The Life-Changing Magic of Not Giving a F*ck
18/50 John Williams, Stoner

Toukokuu
17/50 Markus Torgeby, Juoksijan sydän
16/50 Sofia Kilpikivi, Maratonmimmi
15/20 Haruki Murakami, Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta
14/50 Karo Hämäläinen, Yksin
13/50 Erik Bertnard Larssen, Helvetinviikko
12/50 Minna Eväsoja, Melkein Geisha

Huhtikuu
11/50 Jeff VanderMeer, Hallinta

Maaliskuu
10/50 Helen Macdonald, H niin kuin haukka
9/50 Takashi Hiraide, Kissavieras
8/50 Frédéric Gros, Kävelyn filosofiaa
7/50 Jean Echenoz, Pitkä juoksu

Helmikuu
6/50 Sami Minkkinen, Havaintoja parisuhteesta
5/50 Karen Joy Fowler, Olimme ihan suunniltamme
4/50 Marie Kondo, KonMari
3/50 Maaretta Tukiainen, Hyvän mielen taidot

Tammikuu
2/50 Erik Bertrand Larssen, Paras
1/50 Jeff VanderMeer, Hävitys