Lämmin kesäpäivä Kevon luonnonpuistossa. Katse liimaantuneena kirkkaan siniselle taivaalle, jonka avarassa yksinäisyydessä liitelee isokokoinen lintu, haukka. Tunnen sydämeni pohjassa asti ihailua, kun tarkkailen miten se omistajan elkein kaartelee horisontissa. En voi välttyä myöskään pieneltä kateuden pistolta, sillä tämä on sen elinympäristöä. Suomen kaunein kanjoni on haukan hallinnassa eikä vierailumme merkitse sille enempää kuin hetkellistä liikettä näkökentässä. Vapaus nauttia näistä maisemista on sen etuoikeus vielä siinä vaiheessa, kun me ajamme jo ruuhkissa kohti Helsinkiä.

Muistin viime kesän kokemuksen Kevolta elävästi lukiessani Helen Macdonaldin H niin kuin haukka. Kirjan yksityiskohtaiset ja ihon alle menevät kuvaukset petolinnusta olivat niin voimakkaita, että ne piirtyivät uniin saakka.

Kaunis kuin graniittijyrkänne tai ukkospilvi. Se täytti koko huoneen. Jykevää selkää peittivät auringon haalistamat harmaat höyhenet, ja lintu oli lihaksikas kuin pitbullterrieri, pahuksen pelottava jopa kotkia työkseen hoitavan henkilökunnan mielestä. Villi, kammottava ja matelijamainen. Varovasti levitimme mahtavat, leveät siivet viuhkaksi, kun lintu käänsi käärmemäisesti kaulaansa ja tuijotti meitä katse värähtämättä.

H niin kuin haukka  on periaatteessa tietokirja petolinnusta, haukkametsästyksen perinteistä sekä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Teos on kuitenkin paljon, paljon enemmän. Kiehtova, omaelämäkerrallinen tarina ystävyydestä, suhteesta menneisyyteen, surutyöstä, vallankäytöstä, itsensä hyväksymisestä, pakenemisesta ja palaamisesta, kirjailija Terence Hanbury Whitesta  sekä tietenkin haukoista.

Helen Macdonald sai ensimmäisen haukkansa 12-vuotiaana. Hän on tutkinut ja kouluttanut niitä intohimoisesti läpi koko elämänsä. H niin kuin haukka käsittelee noin vuotta Helenin elämästä siinä vaiheessa, kun hänen rakas isänsä yllättäen menehtyy ja Helen hankkii itselleen haukan, Mabelin. Sen kouluttamisen kautta hän työstää suruaan, suhdetta itseensä, isäänsä ja ympäröivään maailmaan. Samalla hän palaa lapsena lukemaansa T.H. Whiten teokseen The Goshawk, joka silloin järkytti syvästi. Whiten traaginen tarina ja kokemukset haukkojen parissa kulkevat taidokkaasti Helenin omien muistojen rinnalla.

Helen Macdonald saapuu muuten vieraaksi Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalille 14.5. 2016. Aion olla paikalla.

Lukuvuosi2016

Tammikuu
1/50 Jeff VanderMeer, Hävitys
2/50 Erik Bertrand Larssen, Paras

Helmikuu
3/50 Maaretta Tukiainen, Hyvän mielen taidot
4/50 Marie Kondo, KonMari
5/50 Karen Joy Fowler, Olimme ihan suunniltamme
6/50 Sami Minkkinen, Havaintoja parisuhteesta

Maaliskuu
7/50 Jean Echenoz, Pitkä juoksu
8/50 Frédéric Gros, Kävelyn filosofiaa
9/50 Takashi Hiraide, Kissavieras
10/50 Helen Macdonald, H niin kuin haukka

Kuva ylhäällä Pixabay.