Minulta kysyttiin eilen Twitterissä, miten paljon pakkasta pitäisi olla etten menisi lenkille. Olen käynyt juoksemassa -32 asteessa, joten en osannut vastata kysymykseen.

Niinpä koostin omien kokemusteni pohjalta muutaman vinkin talvijuoksuun. Hyytävien talviolosuhteiden hyvä puoli on se, että kaikki keinot ovat sallittuja. Kokeilu omalla vastuulla.

Etene maltilla

Talvi on peruskestävyyden rakentamisen kulta-aikaa. Mitä napakampi pakkanen, sitä hitaammin se pakottaa etenemään. Arktinen ilmamassa on siis yksinomaan hyvä juttu.

Suojaa suu

Kovalla pakkasella voi olla hyötyä siitä, että suojaa hengityksensä joko sille erikseen varatulla suojaimella tai kaulurilla. Raaka ilma tuntuu hengästyessä epämiellyttävältä.

Olen tosin huomannut, että hengityksen suojaaminen on taitolaji. Jos kauluri on liian lähellä suuta, se jäätyy. Jos se on taas liian kaukana, siitä ei ole mitään hyötyä. Tässä ei auta kuin kokeilla mikä on itselle sopiva etäisyys.

Lumi-infernon iskiessä voi käyttää hätävarana jopa tällaista kasvosuojaa, joka saa näyttämään Darth Vaderilta.

Muista näkyä

Talvijuoksu tarkoittaa ison osan kaudesta sitä, että  juoksemme pimeässä. Mikään määrä heijastimia ei ole liikaa. Ei mikään.

Otsalamppu on hyvä lisä varustevalikoimaan, sillä sen avulla voi  suunnistaa paikkoihin, joihin katuvalot eivät yllä. Kunhan muistaa ladata akun tai vaihtaa patterit pakkasenkestäväksi. Ennen lenkkiä, mielellään.

Niistä vauhdissa

Mikään ei ole viheliäisempää, kuin pysähdellä kesken lenkin niistämään. Otat hanskat pois, kaivat taskusta ryttyisen nenäliinan, joka pahimmassa tapauksessa repeytyy kohmeisissa käsissä. Siinä vaiheessa kun toimitus on suoritettu ja tunget nessua takaisin taskuun, oletkin jo umpijäässä.

Kannattaa siis painaa toinen sierain alas, rykäistä räät napakalla puhalluksella tienposkeen ja jatkaa matkaa. Vauhdissa. Opin kikan isältäni, kun autoin häntä lapsena metsätöissä. Talvipakkasella, tietenkin.

Sonnustaudu merinovillaan

Merinovilla on paras mahdollinen valinta talvikeleille. Se lämmittää jopa silloin kuin hikoilet itsesi läpimäräksi. Merinovilla ei myöskään rupea niin herkästi haisemaan kuin tekniset (ja kylmät) alusasut.

Paras juttu tulee tässä: merinovillan saa puhtaaksi ihan vain tuulettamalla. Pitkät kalsarit vain liehumaan parvekkeelle yön ajaksi ja talvijuoksua harrastavat lajitoverit voivat vilkutella vastineeksi. Me niin tiedämme nämä niksit!

Nastat alle

Lätäköt muuttuvat pakkasolosuhteissa helposti ylitsepääsemättömiksi jäätiköiksi. Kevyen lumipeitteen alla voi vaania kohtalokas liukkaus. Hommaa siis nastalenkkarit. Niillä voi porhaltaa menemään talvikeleillä ilman että tarvitsee hissutella kaatumisen pelossa.

Hurjimmat ovat innostuneet myös villasukkajuoksusta, mutta tätä en ole (vielä) itse kokeillut.

Jos haluat lukea lisää talvijuoksun riemuista, niin kurkkaa jatko-osa aiheesta täältä.