Talvi ottaa helposti voimille, etenkin jos antautuu sääolosuhteiden riepoteltavaksi. Lumisade tai ei lumisadetta, aina on väärin. Pelastusta pimeään aikaan haetaan vällyjen alta. Hyggeilyksi sitä kai nykyisin sanotaan. Väitän kuitenkin, että sää on vain mielentila ja sitä päin kannattaa rohkeasti mennä. Marras-maaliskuun voi käyttää huoletta ulkoiluun siinä missä loputkin kuukaudet. 

Listasin väitteeni tueksi viisi painavaa syytä ja yhden bonarin. Näkökulma on ehkä enemmän talvijuoksussa, koska se on lähellä sydäntäni, mutta ei tarvitse olla ydinfyysikko soveltaakseen listaa myös muuhun talviulkoiluun.

1. Kukaan ei näe etenemistäsi. Ulkona saa juosta ihan millä tekniikalla haluaa ja juuri niin nopeasti tai hitaasti kuin jaksaa. Pukeutumisenkaan suhteen ei ole niin nökönuukaa. Pakkasen kiristyessä on oikeus unohtaa kaikki soveliaisuussäännöt ja päälleen voi tunkea isoäidin perintöpöytäliinasta lähtien mitä vaan mikä lämmittää tai tuntuu tarpeelliselta. Pimeydessä on myös se hyvä puoli, että voi piipahtaa huoletta pusikossa tarpeillaan ilman kiusallista kärähtämisen vaaraa

2. Talvijuoksu kasvattaa rintakarvoja. Mitä ankarampi keli, sitä enemmän voi paukutella henkseleitä, kun saa itsensä ulos ja liikkeelle. Viima ja pyry vain karaistavat luonnetta ja kasvattavat sisua. Kevään koittaessa voi painella pörheänä rantaboulevardia, kun muut vasta siristelevät silmiään ja ottavat ensimmäisiä haparoivia juoksuaskeleitaan pitkän talven jälkeen.

3. Paras hetki varustautua kesän kisoihin. Juhannuksena on usein kylmempi kuin jouluna. Nyt on siis loistava aika simuloida tulevien juoksutapahtumien olosuhteita. Sitä paitsi vastustuskyky paranee rapsakassa talvikelissä, eikä hyvää treeniaikaa kulu turhaan nenän niistämiseen.

A-hop. Pakkaslenkit valmistavat keskikesän juhlaan.

A-hop. Pakkaslenkit valmistavat keskikesän juhliin.

4. Viimeinkin aidosti offline. Jos kannat puhelinta mukanasi lenkeillä, niin hommalla on vaarana keskeytyä selfieihin tai pomon lähettämiin nakkiviesteihin. Talvella ei tarvitse tästä huolehtia. Älypuhelimet kun tuppaavat simahtamaan jo pikkupakkasella, joten voit vapautuneesti keskittyä nauttimaan raittiista ulkoilmasta ja omasta ajasta.

5. Tilaa juosta. Kuvittele keväisen Kaivopuiston ruuhka, kun puoli Helsinkiä kokee tarvetta tunkea kävelemään ees taas rantaraittia, samaan aikaan kun haluaisit tehdä omaa treeniä, omalla vauhdilla  ja omassa rauhassa. Talvelle kiitos, nyt mahtuu juoksemaan.

M.O.T. Ei ruuhkaa.

M.O.T. Ei ruuhkaa.

Bonuksena. Säästä marmattaminen osoittautuu pikkusieluiseksi touhuksi, kun raitis ulkoilma ja liikunta saavat endorfiinit jylläämään. Mieliala nousee vaivihkaa ja jättää vähemmän tilaa turhalle valitukselle.

Luulin muuten itse pitkään, että juoksu on vain kolmen vuodenajan laji. Hämmästyttävää sinällään, sillä olen maalta kotoisin ja ulkoilu on ollut aina luonteva osa arjen touhuja. 

Onneksi opin vuonna 2012 liittyessäni Runner’s High:n Maratonkouluun, että treenata voi vuoden läpeensä. Tätä nykyä juoksen aina ulkona ellei valmennusohjelmassa jostain syystä lue mattotreeni – kerran on lukenut tänä aikana, toim.huom. – tai olen vuosittaisessa tasotestissä vetämässä itseäni piippuun.