Olen hieman yllytyshullu ja tartun mielelläni erilaisiin haasteisiin. Ne puskevat ajattelun mukavasti uusille urille. Niinpä en voinut olla tarttumatta syöttiin, kun löysin  itselleni lukuhaasteen tälle vuodelle. Se saa minut taatusti tarttumaan kirjoihin, joita en muuten välttämättä edes huomaisi.

Olen parin vuoden aikana haastanut itseni lukemaan viisikymmentä kirjaa vuoden sisällä. En onnistunut tässä 2016, enkä 2017 vaikka lähelle pääsinkin. Keskityin nimittäin kirjoittamaan omaa kirjaani.

Nyt kokeilen erilaista strategiaa ja lähden liikkeelle uusista näkökulmista enkä määrästä. Eikä haittaa, että helmikuu on jo pitkällä, vuotta on vielä jäljellä vaikka millä mitalla.

Titti-di-dii ja rumpujen pärinää, vuorossa nimittäin on….

POPSUGAR’s 2018 Reading Challenge

 

Popsugarin lukuhaaste on mielestäni vastustamaton. Tulen taatusti tarttumaan kirjoihin, joita en välttämättä olisi muuten lukenut: teos, joka on julkaistu samalla vuosikymmenellä kuin olen syntynyt, kirja, jossa on ruma kansi tai tarina sijoittuu itseäni kiehtovaan maahan.

Tässä vaiheessa voi tietysti oikeutetusti kysyä, eikö voisi vain lukea ilman mitään haastetta? Varmasti voi! Olennaisinta on mielestäni säilyttää lukemisen ilo riippumatta siitä millä logiikalla kirjansa valitsee: intuitiolla, ystävän suosittelusta, kritiikin ansiosta vai etsiikö kokonaan uusia ja yllättäviä perusteita.

Jos edellä oleva Popsugarin kokonaisuus tuntuu liian vaatimattomalta, löytyy heidän sivuiltaan myös jatkotaso. Kotimainen vastine puolestaan on mainio Helmet-lukuhaaste.

Lukuvuosi 2018

Lukuhaasteeni ensimmäinen raksi tulee kohtaan Kirja, jonka olet lainannut tai saanut lahjaksi ( A book you borrowed or that was given to you as a gift)

Kyseessä on suoranainen löytö, nimittäin Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Aula & Co, 2017). Sain teoksen mieheltäni joululahjaksi, ja kun näin kannen kuvan ja tekstit, olin jo niiden perusteella varma, että pitäisin tästä paketista.

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on kokoelma yhdysvaltalaisen Lucia Berlinin  (1936-2004) parhaita novelleja. Teos on julkaistu postuumisti ja nosti Berlinin maineeseen vasta kuolemansa jälkeen.

”Niin kauan kuin muistan, olen aina antanut huonon ensivaikutelman.”

Tarinat ovat rosoisia, mustan huumorin värittämiä kohtauksia, jotka linkittyvät vahvasti Berlinin  omaan arkeen.

Lucia Berlin oli kirjailija, kirjallisuuden opettaja, siivooja, neljän pojan äiti ja yksinhuoltaja. Hän eli värikkään ja monipolvisen elämän, joka kulki yltäkylläisyydestä kolmen epäonnistuneen avioliiton kautta köyhyyteen ja alkoholismiin.

Kirjan henkilöt ovat viallisia, mutta tavalla tai toisella he ovat sitä rakastettavasti. Berlin käy läpi ihmisyyden eri puolia ja kertoo alleviivaamatta, että lopulta olemme kaikki tasaveroisia. Ihonväristä, synnyinmaasta, uskonnosta, kulttuurista tai sosiaalisesta statuksesta huolimatta.

Jokainen novelli puhutteli minua omalla tavallaan, mutta erityisesti pidin nimikkotarinasta Siivoojan käsikirja. Siinä päähenkilö matkustaa bussilla eri puolille kaupunkia siivoamaan ihmisten koteja. Kohtaamaan ventovieraiden ilot ja surut  jotenkin perustavanlaatuisella, paljaalla tavalla. Mitä kaikkea palapelin kadonnut pala, kesken jäänyt ristikko tai jääkaapin siivous ihmisistä kertookaan.

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia vilisee niin taidokkaita ilmaisuja, että lukeminen oli välillä hidasta. Halusin vain pysähtyä lauseisiin ja nauttia niistä. Tästä iso kiitos kuuluu Kristiina Drewsin hienolle suomennokselle.

Nappaa täältä käyttöösi BookBeatin tarjous blogini lukijoille: maksuton kuukausi ääni- ja sähkökirjojen parissa vailla sitoutumuksia tai määräaikaisuuksia! Tarjous on voimassa 30.4.2018 saakka.