Käyt illalla nukkumaan ja kun seuraavan kerran avaat silmäsi onkin jo aamu. Uni on ollut syvää, rauhallista ja heräät täysin virkistyneenä. Tuollaisten öiden jälkeen kiitollisuuden määrää ei voi sanoin kuvata. Tuntuu, kuin olisi saanut kaikki järjestelmänsä nollattua ja voi aloittaa uuden päivän täysin tyhjältä pöydältä. Aina ei kuitenkaan ole näin, vaan unen saaminen saattaa olla työn ja tuskan takana. Yksi niksi näissä tilanteissa on ”lopettaa vatvominen”, kuten ystäväni taannoin neuvoi. 

Unen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Nukkumatti muuttuu melkoiseksi idoliksi viimeistään siinä vaiheessa, kun unettomuus osuu ensimmäisen kerran omalle kohdalle.  Onneksi apua on tarjolla moneen lähtöön: netti pursuaa tietoutta, uniklinikoita löytyy ainakin suurimmista kaupungeista ja vertaistukea saa jos uskaltaa avata suutaan. Kannattaa kokeilla mikä sopii omaan tilanteeseen parhaiten ja mihin itse on valmis: unenlaadun parantaminen kun saattaa edellyttää muutoksia omassa elämässä.

Olen satunnaisten univaikeuksien kautta oppinut arvostamaan nukkumista ja sitä kautta saanut tehtyä jotain uudistuksia omaan rytmiini. Nämä viisi asiaa ovat vaikuttaneet minun matkaani höyhensaarille.

  1. Ostin herätyskellon, jotta voin jättää matkapuhelimen eri huoneeseen. Minulla oli todella paha tapa aloittaa aamu ja päättää päivä selvittämällä tuosta hohtavasta kapulasta, onko taivas tippunut niskaan.
  2. Ulkoilen joka päivä ja treenaan säännöllisesti. Raitis ulkoilma ansaitsee paljon sydämiä ja huutomerkkejä. Mitä huonompi sää, sen palkitsevampaa ulkona liikkuminen on.
  3. Pyrin pitämään säännölliset nukkumaanmenoajat. Iltarutiinien ja niihin kuluvan ajan tiedostaminen on auttanut muodostamaan realistisemman käsityksen mihin illalla kannattaa aikansa käyttää.
  4. Mietin mitä syön ja milloin. Olen järkevöittänyt ruokatottumuksiani ravintovalmentajan kanssa. Tässä on vielä paljon työtä jäljellä, mutta hyviä merkkejä on jo parin kuukauden jälkeen ilmassa.
  5. Ystävän vinkki: lopeta vatvominen. Opettelen tiedostamaan sen, että hallitsen itse omia ajatuksiani. Makuuhuoneen pimeydessä pään sisäinen dialogi saattaa helposti pitää hereillä tuntitolkulla. Irrottaudun tästä keskustelusta aina jos huomaan ajautuvani siihen.

Leeni Peltonen on tarttunut unettomuuteen kirjassaan Valvomo ja kertoo avoimesti 25 vuotta kestäneestä ongelmastaan. Sekä etenkin siitä, mistä asioista hän sai viimein apua.

HS:n unikoneella voi selvittää miten hyvin itse nukkuu. Unen tarpeen laskukaavakin sieltä löytyi.

”Oman unen tarpeensa voi selvittää pitämällä kirjaa siitä, kuinka monta tuntia yössä nukkuu useita viikkoja kestävällä lomalla, jolloin saa herätä oman rytminsä mukaan. Tästä unimäärästä voi vähentää 1,5–2 tuntia ja saa silti riittävästi unta. Jos unet jäävät joka yö yli kaksi tuntia omaa luonnollista unen tarvetta lyhyemmiksi, alkaa kertyä univajetta, jolloin elimistö ei ehdi elpyä unien aikana.”