”Tarkastelemme liian harvoin elämäämme kriittisesti, meiltä puuttuu selkeät tavoitteet, ja siksi meillä ei myöskään ole strategiaa. Me vain ajelehdimme virran mukana ja jos lyömme päämme kiveen, sanomme ai! ja ajelehdimme eteenpäin, vaikka voisimme helposti kiivetä rannalle, katsoa ympärillemme ja valita paremman suunnan.”

Näin kirjoittaa tavoitteista teoksessaan Paras Norjan suosituin puhuja ja henkinen valmentaja Erik Bertnard Larssen. Kirjaa on hehkutettu sosiaalisessa mediassa pitkään, enkä ihmettele. Kukapa nyt ei haluaisi tulla parhaaksi versioksi itsestään.

Paras puhutteli paristakin syystä: kirkastan parhaillaan päämääriäni työelämän suhteen sekä haluan oppia lisää mielenhallinnasta ja henkisestä kestävyydestä. Sain ajattelemisen aihetta molempiin. Jopa enemmän kuin osasin toivoa.

Coachina keskustelen asiakkaiden kanssa jatkuvasti tavoitteista ja sitoutumisesta. Päämääristä on helppo puhua yleisellä tasolla, haaveitaan voi luetella ja ihan varmasti jokainen tietää mitä pitäisi tehdä. Mutta mikä tavoite innostaa niin paljon, että on valmis tekemään arkeen muutoksia saavuttaakseen sen? Luopumaan jostain, elämään piirun verran kurinalaisemmin, uskomaan itseen silloinkin, kun maanantai lyö vasten kasvoja sekä toisaalta tunnistamaan onnistumiset ja iloitsemaan niistä.

Ymmärrän hyvin, miksi tavoitteen määrittelyyn kannattaa käyttää aikaa ja Larssenin näkemykset vahvistivat käsitystäni. Hyvä tavoite vaatii rohkeutta, koska ensin pitää rehellisesti, omiin arvoihin peilaten, tunnustaa itselleen mitä haluaa ja mistä unelmoi. Tavoite, johon on päättänyt sitoutua, muodostuu niin merkitykselliseksi ja kiehtovaksi, että se pyörii mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Olo on kuin vastarakastuneella. Voimakkaat tunteet kasvattavat halua tehdä muutoksia ja arjen valinnat muuttuvat helpommiksi tehdä.

”Kahdenkymmenen vuoden kuluttua kadut enemmän sitä mitä et tehnyt kuin sitä mitä teit. Nosta siis ankkuri, jätä satama taaksesi ja anna tuulen tarttua purjeisiin.
Tutki. Haaveile. Löydä.”
Mark Twain

Toinen toiveeni kirjalta oli saada eväitä mielenhallintaan. Johtunee varmaan maratonharrastuksestani, sillä kisassa yli puolet matkasta mennään henkisen kantin varassa. Mitä pidemmälle olet juossut, sitä enemmän taistelet kipuja ja omaa sisäistä dialogiasi vastaan. Ennätykset murskaantuvat usein silkalla tahdonvoimalla.

Perusteellinen harjoittelu, ne kuuluisat 10 000 tuntia, on luonnollisesti merkittävä osa parasta suoritusta. Huippu-urheilijat treenaavat noin 1 000 tuntia vuodessa. Sivuhuomio: tarkistin juoksumääräni viime vuodelta ja tunteja tien päällä kertyi neljäsosa siitä mitä huipuilla. Kävin hetkellisen ajatusleikin, että nelinkertaistaisin omat treenimääräni. Houkuttelevaa, mutta kaikissa visioissa päädyin ennemmin tai myöhemmin teho-osastolle, joten jääköön ajatus Wilson Kipsangin haastamisesta hyllylle.

Kärsivällisen harjoittelun lisäksi tarvitaan siis myös henkisiä voimavaroja, jotka erottavat voittajat häviäjistä. Larssenin näkemys visualisoinnista resonoi kirjassa esitellyistä näkökulmista eniten. Tutkimusten mukaan pelkästään visualisoinnin avulla voi myös harjoitella yllättävän tehokkaasti.

Visualisointi tarkoittaa, että valmistaudun yksityiskohtaisesti mahdollisimman moniin tapahtumaketjuihin. Myös niihin pahimpiin vaihtoehtoihin. Hion strategian valmiiksi tapahtuipa mitä hyvänsä. Toimintana visualisointi on lähes meditatiivista, vaatii eläytymistä ja keskittymistä. Mietin rauhassa ja ennakoin mitä tapahtuu, joten kun asia on käsillä, niin tilanne on ennestään tuttu ja keskittyminen onnistuu paremmin.

Aion testata menetelmää Larssenin reseptin mukaisesti Tokion maratonille: käyn mielessäni läpi matkaa kokonaisuudessaan puolen tunnin ajan 3-4 kertaa viikossa. Aloitin sen tänään. Jos valmentajani sattuu lukemaan tätä, niin kyllä, noudatan myös treeniohjelmaani.

Paras oli toinen kirja, jonka olen lukenut tänä vuonna. Kerron asian siksi, että olen osallistunut Lukuvuosi2016-haasteeseen eli aion lukea 50 kirjaa 31.12.2016 mennessä ja tulen kirjoittamaan kokemuksistani myös tänne blogiin.

Tammikuu
1. Jeff VanderMeer, Hävitys
2. Erik Bertrand Larssen, Paras