Mitä tapahtuu, kun romanttinen loma muuttuu painajaiseksi? Ian McEwanin Vieraan turva (Otava 2010) on vangitseva kertomus, jossa Venetsian kapeat kadut kätkevät sisälleen tarinan vallasta ja alistamisesta. Teos tutkii ihmisluonteen pimeitä puolia ja jättää lukijan siihen painajaisen jälkeiseen olotilaan, jossa ei ole ihan varma onko kunnolla herännyt vai vielä unessa.

Ian McEwan rakentaa tiiviin jännitysnäytelmän, jossa lomamatka muuttuu Maryn ja Colinin kohdalla ahdistavaksi moraaliseksi labyrintiksi. Tapahtumapaikkana on Venetsia, joka edustaa synonyymia romantiikalle ja kauneudelle. Tässä teoksessa siitä tulee kieroutunut näyttämö, jossa valta, seksuaalisuus ja väkivalta kietoutuvat yhteen hämmentävällä ja pakahduttavalla tavalla. Kaupungin kapeat kujat ja salaperäiset kohtaamiset luovat tiivistä, jopa klaustrofobista tunnelmaa.

McEwan käyttää pieniä, harkittuja yksityiskohtia ja tunnelman hienovaraista kiristymistä, joka jättää lukijan epävarmuuden tilaan. Romaani herättää ahdistusta ja epämukavuutta, mutta samalla se vetää syvemmälle tapahtumien hämärään maailmaan. Keskeisiä teemoja ovat väkivalta ja alistaminen, jotka paljastuvat kerros kerrokselta.

Kirjan lyhyt muoto ei vähennä sen intensiteettiä – päinvastoin. Vieraan turva on McEwanin varhaisempaa tuotantoa ja sitä on kritiikeissä kiitelty tiukasta fokuksestaan ja psykologisesta tarkkuudestaan. Olen samaa mieltä. Tarinassa ei ole tilaa turhalle jaarittelulle vaan jokainen lause kiristää tunnelmaa, joka lopulta purkautuu lähes shokeeraavalla tavalla.

Teoksen suurin vahvuus on sen kyky herättää kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Se pakottaa  kohtaamaan syvälle haudattuja pelkoja ja pohdintoja vallasta, väkivallasta ja ihmisluonnon synkimmistä puolista. Vieraan turva on pieni, mutta sisältöään suurempi mestariteos, joka jää alitajuntaan kummittelemaan.

Vieraan turva -romaanin on suomentanut Marja Alopaeus.