Muistan vieläkin tunteen, kun ajoin elämäni ensimmäistä kertaa Lappiin ja näin miten maisema vaihtui Saariselän jälkeen kuin taikaiskusta. Tunturien tarjoama avoimuus ja vapaus rauhoitti sielun silloin ja on rauhoittanut joka kerta sen jälkeen. Kauneus sai sen aikaan. Voi, kun saisin siirrettyä saman tunteen kaupunkielämään ja näkisin ennakkoluulottomasti kauneutta myös niissä asioissa, joissa se ei ensimmäisenä tule mieleen.
Huokaisin rehellisesti sanoen aika syvään, kun katsoin aamulla ulos sumuun ja harmauteen samalla kun nostin Hyvän mielen korttipakasta lauseen Huomaan ympärilläni olevan kauneuden. Tästä päivästä tulisi todellinen ihmiskoe, sillä en ole aiemmin varsinaisesti kulkenut helmikuussa kaupungilla pyrkien kiinnittämään huomiotani ensisijaisesti kauneuteen. Sattuma vissiin leikitteli teemalla vielä lisää, koska bongasin Facebookista useamman muunkin päivittelevän Helsingin rumuutta juuri tänään.
Hyvän mielen taitojen opettelu on kuitenkin osoittautunut jo nyt, neljännen päivän iltana, energisoivaksi ja itseään ruokkivaksi kehäksi. Huomaan kadulla hymyileväni ventovieraille, kuin he olisivat parhaitakin ystäviä ja mikä parasta – hymy on ollut tarttuvaa. Pyrin suhtautumaan eteen tuleviin hetkiin vähintäänkin neutraalisti, sillä ajatukset ohjautuvat sen mukaan mikä päivän teema on ollut. En siis sitten lopulta yllättynyt, kun lähdin ulos tihkusateeseen ja näin kaupungissa kauneutta joka puolella. Muodoissa, symmetriassa, pienissä yksityiskohdissa ja jopa tavassa, jolla pieni lapsi katsoi isäänsä pää takakenossa, kun ei myssynsä alta olisi muuten nähnyt.
Luonnossa on silti kaupunkiin verrattuna se hyvä puoli, että kauneus on siellä myötäsyntyistä, mikroskooppisista yksityiskohdista suurimpiin avaruuksiin. Luonnon kauneus linkittyy mielessäni väistämättä aitouteen – asiat ovat juuri sellaisia miten ne näet. Jutun alussa oleva kuva on otettu keskellä New Yorkia ja vaikka ensimmäinen reaktio kyseisen hiiren nähdessä oli lievähkö säikähdys, niin kyllähän tuossa pikku veijarissa on aimo annos täydellisyyttä ja kauneutta. Sen näkee, kun laittaa omat ennakkoluulonsa sivuun ja katsoo kaveria juuri sellaisena vipeltäjänä kuin sen on tarkoituskin olla.
Ihmiskoe Hyvän mielen taidoista
päivä 1/21 Kuuntelemalla osoitan arvostavani toista
päivä 2/21 Hyväksyn sen, etten tiedä
päivä 3/21 Ylläpidän ihmissuhteita, joista saan voimaa ja energiaa
Vastaa