Sanomalehti – nerokas innovaatio

Netin virtuaalisessa himmelissä piisaa uutisia, näkökulmia ja tarjontaa niin että pää meinaa välillä räjähtää. Tajusin asian kouriintuntuvasti tällä viikolla, kun olen lukenut Helsingin Sanomia aamiaispöydässä ihan paperisena versiona. Ajatelkaa, paperisena! 

Olen kulkenut viimeiset kuusi vuotta käytännössä lähes kokonaan digitaalisen tiedonvälityksen valtatietä. Toisin sanoen lukenut kotimaisia ja kansainvälisiä nettiuutisia ristiin rastiin, seurannut nostoja ja näkökulmia sosiaalisesta mediasta tai ajautunut pohjattoman tiedon kairaukseen milloin minkäkin linkin johdattelemana.

Tupsahdin takaisin painomustemaailmaan lähes puolivahingossa. Eräs tuttavani lähti lomalle ja ehdotti, että voisi siirtää oman Hesarinsa tilauksen minulle viideksi päiväksi. Tartuin uteliaana tarjoukseen, sillä aloitin maanantaina parin kuukauden projektityön, joten arkirutiinit menisivät joka tapauksessa uusiksi.

Heti ensimmäisestä aamusta saakka lehti puhutteli tavalla, joka tuli vähän itselle yllätyksenä. Päivä nimittäin lähti painetun sanan voimin käyntiin ihan eri kulmalla kuin normaalisti. Puolihermostuneen uutisselailun sijaan kiinnityinkin maailmaan ihan eri tasolla kuin aiemmin.

Jäin oikein pohtimaan asiaa ja löysin ainakin viisi selitystä reaktiooni.

1. Posti ilahduttaa. On aina mukava saada itselle osoitettua postia. Päivä ei voi alkaa huonosti jos saa aamulla ainakin yhden hyvän mielen kokemuksen. Avaamaton lehti on sitäpaitsi kuin lahjapaketti, jota voi tutkia omaan tahtiin. Mikä parasta, sisältö ei hypi silmille vaan tarjoaa vain sen mitä kullekin aukeamalle on laitettu. Ei enempää eikä vähempää ja se riittää juuri sillä hetkellä.
2. Kuratoitu kokemus. Päivän uutiset ja nostot on mietitty valmiiksi. Ammattitaitoinen toimitus näkee joka ikinen päivä ison vaivan vain rakentaakseen lukijoille jotain tolkkua maailmanmenoon.  Pienistä ilmiöistä makrotason kokonaisuuksiin.
3. Keskittyminen paranee. Huomasin lukevani paperilehteä paljon intensiivisemmin kuin valitettavan usein vain klikkejä kalastelevia nettiuutisia. Tapa selailla uutisia kännykän näytöltä on levotonta. Yksi asia johtaa toiseen ja koko ajan on olo siitä, että jossain on vielä parempaa, tuoreempaa, uudempaa. Asiaa ei helpota näytölle vilahtelevat viesti-ilmoitukset tai houkutus käydä kurkkaamassa mitä Facebook-maailmaan kuuluu.
4. Onnistumisen kokemus. Sanomalehdessä on alku ja loppu. Heti aamusta saa jotain konkreettista aikaan, kun on lukenut päivän lehden. Asiantuntijatyössä päivän saavutukset ovat monesti hyvin abstrakteja ja niitä voi olla hankala todentaa näkyvällä tavalla. Ihmismieli kuitenkin kaipaa onnistumisen kokemuksia, joita valmiiksi saadut tehtävät tuottavat. Vastaavasta asiasta puhuu alla parin minuutin mittaisella videolla amerikkalainen Navy SEAL -joukkojen amiraali William McRaven, kun hän painottaa niinkin yksinkertaista asiaa kuin pedin petaamisen tärkeyttä.
5. Päivän laatu paranee. Opettelin kevään aikana tietoisesti jättämään matkapuhelimeni toiseen huoneeseen, kun menin nukkumaan. Halusin rauhoittaa mieleni, jotta yöunen laatu paranisi. Sama toimii näköjään myös aamuisin, kun levottoman mobiiliselaamisen sijasta rauhoitun aamiaispöytään yhdessä Hesarin kanssa. Keskityn vain yhteen asiaan, tässä tapauksessa uutiseen, kerrallaan. Lehden lukeminen on kuin pieni meditaatiohetki ja sen vaikutukset näkyvät pitkin päivää.

Perjantaiaamuna viiden päivän kokeilujakson jälkeen päädyin tilaamaan Hesarin myös itselleni. Edellä listatuista syistä palasin takaisin tähän uusvanhaan tapaan tarkistaa, onko taivas tippunut niskaan.

Todettakoon vielä lopuksi, että kissani Viivi Pettersson tykkää tilanteesta myös huomattavan paljon. Motiivit tosin saattavat kummuta eri lähtökohdista kuin minulla, palvelijallaan.