Tokion maraton oli minulle järjestyksessä seitsemäs kuninkuusmatka ja henkisesti yksi puhtaimmista. Mieli pysyi kirkkaana läpi koko juoksun ja jossain 35 kilometrin paikkeilla sain puhuttua itseni jopa kiristämään tahtia. Silkkaa juoksun iloa läpi maailman suurimman kaupungin vai mitä sanotte näistä kuvista.
Meitä on täällä Shinjukussa 37 000 lajitoveria kuopimassa maata – räpläämässä kännyköitään – ennen lähtöä.
Konfettisateen hälvettyä tiedossa täydellinen sunnuntai. Pilvetön taivas ja Tyynenmeren tuulet vaikuttavat aikaisempien päivien puhallusten jälkeen suotuisilta.
Keisarin palatsi ohitettu noin 10 kilometrin kohdalla. Ei ehditty poikkeamaan teelle.
Hiuspinnikäännös eli u-käännös eli mutka. Seuraavat viisi kilometriä voi virnuilla vastaantulijoille.
Asakusan ihana vanha kaupunki ja reitin toinen u-käännös, 28 km.
Bang, bang, kolkyt! Taustalla 634 metriä korkea Tokyo Skytree.
Ginzan luksuskaupunginosa tarkoittaa meille 35 kilometrin rajapyykkiä.
Urku auki, se olisi enää pari kilsaa maaliin.
Aina. Yhtä. Ainutkertainen.
”Pain is inevitable. Suffering is optional.” Kirjailija Haruki Murakami tietää mistä puhuu.
Nyt se vasta iski tajuntaan. Unelmani on jälleen 42,195 metriä lähempänä.
Tokio vei minut yhden valloituksen lähemmäs unelmaani juosta maraton kaikilla maailman seitsemällä mantereella. Aasian lisäksi takana ovat nyt Pohjois-Amerikka New Yorkissa sekä viisi maratonia Euroopassa: Budapest 2012, Berliini 2013, Pariisi 2014, Firenze 2014 ja Lontoo 2015.
Maratonraportti tästä Japanin riemujuoksusta löytyy Runner’s High:n sivuilta.
9 maaliskuun, 2016 at 19:32
Olet aika iloisen näköinen juoksija. Ja miten mahtavia ja hyvää mieltä tuovia kuvia saatkin itsestäsi. Toisin kuin joku muu… Ja kiva kun rapsat ovat aina tapahtumista, joissa itsekin olin .
9 maaliskuun, 2016 at 19:42
Kiitos Janne. Juoksu tekee iloiseksi ja maratonilla sitä vasta endorfiinipöllyssä paineleekin.