Kirjepostia saa nykyään niin harvoin, että ilahdun aina jos postiluukusta kolahtaa jotain muuta kuin mainoksia tai laskuja. Tänään posti toi kuoren, jossa lukee Important Information, lähettäjänä Tokyo Marathon 2016.

Olen käyttänyt lukemattomat määrät tunteja tutkiakseni mitä tietoa netti tarjoaa tapahtuman tiimoilta, matka pyörii mielessäni jokaisella juoksulenkillä ja innostuksen määrää ei voi mitata, jos joku erehtyy asiasta kysymään.  Päivän posti konkretisoi tulevan reissun kertaheitolla. Asia sai mittasuhteen töllistellessäni japaninkielistä metrokarttaa ja nyt myös pitelen kädessäni osallistujatodistusta, jossa lukee juoksunumeroni. En pysy nahoissani. Ajatella, mikä merkitys henkilökohtaisella kirjeellä edelleen on.

Tokiolla on erityinen merkitys myös siksi, etten ole koskaan käynyt Aasiassa. Mikäpä onkaan hienompi tapa aloittaa kuin Japani, johon olen päässyt tähän mennessä tutustumaan lähinnä kirjallisuuden ja elokuvien välityksellä. Viimeisimmät valloitukset tältä saralta ovat Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa sekä Unten ja hulluuden valtakunta, fantastisen levollinen dokumenttielokuva Studio Ghiblin tarinasta.

Osallistujaohjeiden lisäksi kuori sisälsi toki kaikkea muutakin sälää. Nauratti, kuinka sosiaaliseksi tämä touhu on mennyt, sillä rekisteröitymällä esimerkiksi Seikon palveluun, saat nimesi ja tavoiteaikasi maratonexpon jättimäiselle digiseinälle sekä juoksun jälkeen loppuajat vilistävät Tokion metroasemien mainosnäytöillä. Paikallisia varmaan sykähdyttää työmatkallaan nähdä, että Tarja Suomesta juoksi aikaan x:xx. No, ehkä meitä osallistujia ajatus lämmittää enemmän. Ja Seikon markkinointiosastoa.

Lähtöön on enää alle kuukausi. Jos sinulla herää ajatuksia tai vinkkejä siitä, mitä Tokiossa kannattaa tehdä, nähdä ja kokea, niin otan niitä mielelläni vastaan.