Tartuin lepopäivänä ruotsalaisen Linda Olssonin romaaniin Kun mustarastas laulaa (Gummerus, 2015). Odotukseni olivat korkealla, sillä olen pitänyt Olssonin rauhallisen maalailevasta kerronnasta hänen aiempien kirjojensa kohdalla.

Kun mustarastas laulaa kertoo kolmen elämässään kolhuja saaneen ihmisen kohtaamisesta ja rakkauden yhdistävästä voimasta. Suurimmassa roolissa on erakoitunut ja mielensä särkenyt Elisabeth. Hän kohtaa herkkäsieluisen sarjakuvapiirtäjän Eliaksen sekä entisen antikvariaatinpitäjän ja eläkkeellä hissukseen elelevän Oton.

Kaikki kolme asuvat samassa kerrostalossa Tukholmassa ja kohtalo johdattaa yksinäiset sielut yksi kerrallaan toistensa elämään. Elisabeth, Elias ja Otto purkavat suojamuurinsa ja uskaltavat ystävystyä, jopa rakastua.

Olssonin vahvuus on tuokiokuvissa. Lukiessani tiesin miltä tuntuu valvoa läpi yön, aivan kuin Elisabeth. Nähdä aamun varovainen sarastus, joka lopulta herättää kaupungin. Kuulin myös korvissani mustarastaan täyteläisen ja melodisen laulun. Ympäristöä hallitsevan äänimaailman, joka synnyttää aina levollisen ja toiveikkaan olon.

Siinä vaiheessa, kun Elisabeth, Elias ja Otto nappaavat kylmän valkoviinin kainaloonsa ja menevät korttelipihalleen piknikille, tulee minullekin pakottava tarve tehdä samoin. Istua ystävien kanssa kiireettömästi lämpimässä kesäyössä.

Romaanin on suomentanut palkittu kääntäjä Anuirmeli Sallamo-Lavi

Linda Olssonin kirjoissa toistuu usein sama teema: yksinäisyys ja sieltä kumpuava rakkauden kaipuu, jota päähenkilö kuitenkin yrittää epätoivon vimmalla tukahduttaa.

Pidin eniten Olssonin esikoisromaanista Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Gummerus, 2010). Siinä käsittelytapa tuntui kiehtovalta. Kirjassa kaksi elämän murjomaa naista kohtaavat pienessä kylässä ja he löytävät vähitellen yhteisen rytmin. Olen lukenut sen jälkeen Olssonia oikeastaan aina, kun olen hänen tuotantoaan käsiini saanut.

Kun mustarastas laulaa alkoi kuitenkin jo vaikuttaa vanhan toisinnolta. Olssonin kieli soljuu kauniisti ja tunnelmiin on helppo eläytyä, mutta lukiessani minua hieman häiritsi, että tiesin liian hyvin miten tässä tulee käymään. Henkilöille teki mieli välillä huutaa ääneen, että lopettakaa nyt se jahkailu ja antakaa elämän viedä.

Linda Olssonilta on suomennettu tähän mennessä viisi romaania. Hänen  kirjoihinsa kannattaa tarttua jos kaipaa viipyilevää kerrontaa, kaunista kieltä ja tunteen siitä, että kaikki päättyy lopulta ihan hyvin.

Jutun pääkuvan Linda Olssonista on ottanut Toni Rosvall.

BookBeatin tutustumistarjous blogini lukijoille

BookBeat tarjoaa tuhansittain kotimaista, käännettyä ja ulkomaista kirjallisuutta. Palvelusta löytyy kaunoa, tietoa sekä lasten ja nuorten kirjoja. Mikä parasta, valikoimaa voi ahmia niin paljon kuin haluaa.

Blogini lukijat saavat nyt erikoistarjouksena kuukauden maksuttoman kokeilujakson palveluun (normaalisti kaksi viikkoa). Tarjous on voimassa 30.4.2018 saakka.

Toimi näin: mene BookBeatiin tästä linkistä. Syötä kenttään alennuskoodi: juoksijansielu

Tämän jälkeen pääset rekisteröitymään palveluun ja aloittamaan kokeilujakson.

Lukuvuosi 2018

Tartuin Popsugarin haasteeseen, jossa lukupinoni valikoituu alla olevan listauksen perusteella. Tähän mennessä raksi on tullut seuraaviin kohtiin.

Kirjasarjan seuraava osa 
Eppu Nuotio & Pirkko Soininen, Sakset tyynyn alla

Kirja, jonka nimessä on eläin
Linda Olsson, Kun mustarastas laulaa

Kirja, jonka olen lainannut tai saanut lahjaksi
Lucia Berlin, Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Kirja urheilusta
Joonas Laurila, Juoksijan järki