Japanilainen kulttuuri on hurmaavaa. Yhteen hetkeen saattaa kätkeytyä zeniläinen tyyneys, ikiaikaisen kulttuurin harkitut perinteet, häpeän pelko ja hätkähdyttävä piilopervous. Melkein geisha kertoo tästä kaikesta – auringonnousun maan normaalista elämänmenosta.

Ahmin kirjan kertaheitolla. Välillä oli pakko nauraa ääneen ja välillä piiloutua myötähäpeästä peiton alle, niin samastuttavia hetkiä Minna Eväsoja on lähes kahdenkymmenen vuoden Japani-kokemuksellaan tallentanut.

Japanilaisessa taiteessa tärkeintä ei ole mitä on kuvattu vaan miten on kuvattu.

Melkein geisha avaa japanilaisuuden eri puolia henkilökohtaisten kokemusten ja lyhyiden tarinoiden kautta häpeilemättömän rehellisesti. Eväsoja on sisällä perinteisissä japanilaisissa tavoissa, mutta oppii elämänmenosta kuitenkin koko ajan uusia puolia.

Arjen pienet sattumukset nivoutuvat kokemuksiksi, joissa kirjailija on samaan aikaan kohteena ja kertojana. Hän säilyttää silti ulkopuolisen ja neutraalin tarkkailijan roolin – tapahtuipa mitä hyvänsä.

Eväsojalle tosiaan tapahtuu. Milloin pankkineiti ehdottelee rivoja, kambodžalaisen prinssi kosiskelee haaremiinsa, yakuza tekee vierailun kotiin tai naapuri opastaa roskien lajittelussa. Luonnonvoimilla on kirjassa myös iso rooli. Mieliinpainuvimpana Eväsojan kokemukset vuoden 1995 Koben tuhoisasta maanjäristyksestä.

Kuvaukset japanilaisten suhtautumisesta aikaan puhuttelivat minua eniten. Kiire ei kuulu maan tapoihin. Vaikka asioita olisi paljon hoidettavana, ne tehdään hyvässä järjestyksessä yksi kerrallaan. Keskitytään siihen mikä on nyt, kuten zen-munkki Oshō-san opastaa.

Ei pidä kysellä liikaa. Sanat ovat vain sanoja. Niillä ei ole merkitystä. Jos haluat oppia, tarkkaile ympäristöäsi. Vaikene ja katso, koe ja kuule.

Olen jo vuosia opetellut läsnäolon taitoa meditoinnin avulla ja edelleen voin sanoa olevani siinä aivan aloittelija. Mieli harhailee milloin minnekin ja sen joutuu alvariinsa palauttamaan nykyisyyteen. Japanilaisilla tämä taito vaikuttaa tulevan sisäsyntyisesti ja ainakin siihen tarjotaan mahdollisuuksia vaikka keskellä miljoonakaupunkia.

Vierailin viime helmikuussa Tokiossa ja kävin šhintolaisessa Meiji-temppelissä. Kokemus pysäytti kellon – pystyn edelleenkin viemään itseni mielikuvissa hetkeen, jolloin seisoin jättimäisen temppelin edessä. Se oli rakennettu suuren ja hiljaisen metsän keskelle kunnioittamaan luontoa. Paikka itsessään tyynnytti alati laukkaavat ajatukset. Katsoin alttaria ja kiinnityin täydellisesti hetkeen. Vähän vastaavaan tilaan pääsee erämaassa luonnon keskellä, mutta tuossa hetkessä oli jotain vielä syvempää.

Melkein geisha on suositeltava lukukokemus jos kierii kaukokaipuun vallassa tai suunnittelee matkaa itään. Arjen taidokkaan kuvauksen kautta saa paremman käsityksen japanilaisesta kulttuurista kuin monesta yleispätevästä matkaoppaasta.

Lukuvuosi2016

Toukokuu
12/50 Minna Eväsoja, Melkein Geisha

Huhtikuu
11/50 Jeff VanderMeer, Hallinta

Maaliskuu
7/50 Jean Echenoz, Pitkä juoksu
8/50 Frédéric Gros, Kävelyn filosofiaa
9/50 Takashi Hiraide, Kissavieras
10/50 Helen Macdonald, H niin kuin haukka

Helmikuu
3/50 Maaretta Tukiainen, Hyvän mielen taidot
4/50 Marie Kondo, KonMari
5/50 Karen Joy Fowler, Olimme ihan suunniltamme
6/50 Sami Minkkinen, Havaintoja parisuhteesta

Tammikuu
1/50 Jeff VanderMeer, Hävitys
2/50 Erik Bertrand Larssen, Paras