Juoksijan nollapiste

Monettakohan kertaa olen tässä tilanteessa. Aloitan treenit alusta flunssan tai muun kohtalon pakottaman tauon jälkeen. Rojahdan juoksijan nollapisteeseen, jossa joudun rakentamaan pala kerrallaan kuntoa lähtötasolle – parantamisesta puhumattakaan. Tarvitsen ainakin kolme asiaa päästäkseni taas itseni kanssa niskan päälle.

Kahden juoksijan kohdatessa ei yleensä mene kovinkaan kauaa, kun vammat nousevat keskusteluun. Kokemuksia käydään läpi ja analysoidaan kuin sotaveteraanit konsanaan ja naureskellaan yhteisymmärryksessä miten pitkälle on venyttänyt treenejä ennen kuin on ollut ihan pakko mennä lääkärille. Samalla tulee hankittua arvokasta tietoa kehon toiminnasta ja syy-seuraussuhteista, esimerkiksi polvikipu johtuu yleensä jostain ihan muusta kuin heikoista polvista, syynä voivat olla heikot vinot vatsalihakset tai reisilihasten kireys.

Olipa syy mikä hyvänsä, aloittaminen vähänkään pidemmän tauon jälkeen sisältää melkoisen määrän tunteita. Tietenkin iloa siitä, että pääsee taas juoksemaan, ripauksen jännitystä tai jopa pelkoa, onko varmasti toipunut sekä toiveikkuutta siitä että kunto ei olisi ihan niin pahasti päässyt rapistumaan.

Sairastun flunssaan lähes poikkeuksetta jokaisen maratonin jälkeen ja niin kävi nytkin. Ennakoin jopa merkitsemällä kalenteriini itselleni sairasteluaikaa, mutta – lempo soikoon – nuha suvaitsi saapua neljä päivää myöhässä ja juoksutauko venähti yli kahden viikon mittaiseksi. Viimein eilen pääsin vetämään lenkkarit jalkaani ja alkuinnostuksen laannuttua rojahdin juoksijan nollapisteeseen. Paikkaan, jossa sykkeet ovat korkealla, vauhti matalalla ja itsetunto jossain kastemadon tasolla.

Mässäilin itsesäälissä kilometrin verran, kunnes endorfiinit pelastivat ja maailma alkoi näyttää taas mahdolliselta. Samalla myös tiedostin tilanteeni ja kehitin nämä turvavinkit päästäkseni nollapisteestä uuteen nousuun.

  1. Hyväksy tilanne. Ihan turha jossitella tai surkutella. Jos on joutunut olemaan tauolla ja asiaan ei ole voinut itse vaikuttaa, niin sitten tilanne kannattaa vain hyväksyä. Kokemukset helpottavat tätäkin prosessia, kun tietää että kyllä se kunto sieltä taas nousee. Mitä pidempään on juossut, sen helpompaa palaaminen on. Juokseminen on elämäntapa, johon kuuluvat ylä- ja alamäet – isossa kuvassa itselleni tärkeintä on säilyttää rakkaus lajiin ja se ei pienistä tauoista katoa mihinkään.
  2. Suunnittele päivärytmi. On helpompi päästä rutiineihin kiinni, kun on aikatauluttanut missä vaiheessa päivää juoksee, kauanko koko treeni vie aikaa sekä mitä syö ennen ja jälkeen. Tässä on hyvä huomioida, että esimerkiksi talvipakkasella pukeutumisessa ja kamojen etsimisessä saattaa helposti turata puoli tuntia. Vastaavasti keväällä havahtuu siihen miten nopeasti pääsee ulos lenkille. Päivärytmini ytimessä toimii juoksuohjelma, jota valmentajani Aki Nummela ansiokkaasti laatii. Siitä muodostuu runko koko hommalle, kun joku on miettinyt puolestani miten treenaan, millä sykealueella ja kuinka kauan. Valmentaja myös palauttaa tehokkaasti maan pinnalle aina siinä vaiheessa kun haihattelut ja kikkailut meinaavat ottaa ylivallan: muista kurinalaisuus, maltti ja lepo.
  3. Aseta tavoitteita. Helpottaa aina lähtemistä, kun tietää mihin pyrkii – on se sitten rantakunto, happihyppelyn virkistävät vaikutukset, mielen nollaus tai juoksukisa. Minulla siintää kuukauden päässä legendaarinen Bostonin maraton ja pelkkä mielikuva Boston Athletics Associationin yksisarvisesta saa paremmalle tuulelle. Pistää jopa vähän hymyilyttämään ja ennen kaikkea astumaan ovesta ulos kohti lenkkipolkuja. Myös ajatukset Seven Continents Clubin jäsenyydestä joskus tulevaisuudessa tai Six Star Finisher -mitalista pysyvät mielessä joka ikisellä treenikerralla. Näin tapahtui loppujen lopuksi myös eilen, kun lopetin surkuttelut ja päätin lähteä uuteen nousuun.

2 Comments

  1. Kaksi viikkoa on onneksi lyhyt tauko. Mulla sen pituiset breikit ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tuossa ajassa kunto ei romahda vaikka juoksun aloittaminen tuntuukin taas kitkaiselta.

    Tsemppiä juoksuun ja haaveiden toteuttamiseen!

    • Tarja

      maaliskuu 17, 2016 at 13:00

      Kiitos kommentista, näinhän se on. Kitkainen tuntuma tosin tulee aina riippumatta siitä miten pitkään on ollut tauolla, mutta onneksi näistä pääsee yli. Iloa ja valoa kevääseen!

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2017 Outdoor option

Theme by Anders NorenUp ↑