Jarkko Sipilän rikoskävely on hieno kokemus. Miksi töllöttää nettiä tai puuduttaa takapuoltaan seminaarissa, kun voi kävellä tapahtumapaikoille ihmettelemään ja oppia samalla jotain uutta. Tässä tapauksessa ihmismielestä, Helsingin (rikos)historiasta ja yhteiskuntamme kehittymisestä. 

Onhan tämä nyt ihan eri asia tulla paikan päälle kuuntelemaan livenä asiantuntijan kertomaa kuin tuijottaa jotain kännykän näyttöä”, kommentoi eräs osallistuja kävelyn päätteeksi. Oikeassahan hän oli. Jarkon tilanteista syntyviä anekdootteja sekä ulkoilman virkistävää vaikutusta on kohtuullisen hankala muuntaa bittijonoksi. Uskon, että myös miehelle itselleen on antoisaa kuulla ja nähdä yleisön välitön reaktio tarinoihin sekä vastata samalla kysymyksiin.

Jarkko Sipilä on paitsi hyvä tarinaniskijä, myös pitkän linjan rikostoimittaja  ja dekkaristi. Tämä kombo tuottaa sen, että hän osaa kertoa tapahtumien syistä ja seurauksista värikkäästi. Osa tarinoista on työnsä puolesta laajalle verkottuneen ammattilaisen omakohtaista kokemaa. Ja kun puhun laajalle verkottuneen, niin tarkoitan, että kontakteja tosiaan löytyy lain molemmilta puolilta. Osa pohjautuu juttuihin, joita hän on kuullut asianosaisilta. Osa on laadukasta historiantutkimusta. Taustatyö on tehty huolella, kuten kirjailija-toimittajalta voi vain kuvitella. Kaikesta kuultaa läpi, että Jarkko on seurannut rikoshistoriaa pitkään. Hän tuntee aiheen kuin omat taskunsa.

Rikoskävelyn konsepti itsessään on kerrassaan, noh, rikollisen nerokas. Homma alkaa Senaatintorilta Aleksanteri II patsaan juurelta. Sanomattakin selvää, että Eugen Schaumanin ja kenraalikuvernööri Bobrikovin kohtalokas tapaaminen Valtioneuvoston linnassa vuodelta 1904 on avaustarinoiden joukossa. Mutta enpäs tiennyt, että paikka on vanha hautausmaa, joka kätkee kalmoja alleen jopa viidessä kerroksessa. Tai millaisia ihmismielen kieroutumia, heikkouksia, epätoivoa ja kohtaloita ovatkaan saman aukean muut rakennukset todistaneet kautta vuosikymmenien.

Rikoskävelyn antiin tyytyväistä yleisöä.

Illan antiin tyytyväisiä kävelijöitä Jarkon kainalossa.

Matka jatkuu pitkin Aleksanterinkatua kohti Kolmen sepän patsasta Stockmannin edessä. Moni muistaa reitin varrelta gangsterityylisen Tillanderin kultasepänliikkeen ryöstön vuodelta 1985, jossa Raivo Roosna ja Aleks Lepajõe saivat saaliikseen 1,4 miljoonan markan edestä koruja. Harvalla on kuitenkaan enää mielessä tai edes tiedossa lähistöllä tehdyt muut, huomattavasti arvokkaammat rikokset.

Jarkko Sipilä juhlii tänä vuonna hienoa 20-vuotista taivaltaan kirjailijana. Sen kunniaksi hän on järjestänyt kesäkuusta alkaen rikoskävelyjä Aleksilla. Tapahtumista kerrotaan Facebookissa ja mukaan mahtuu 25-30 ensiksi ilmoittautunutta. Reilun tunnin mittaiset kävelyt toteutuvat yleensä alkuillasta, mutta esimerkiksi tulevan Dekkarifestivaalin kunniaksi on tiedossa sessio myös lauantaipäivänä 17.9.

Kävelyn jälkeen en tule tallustelemaan Aleksilla enää samoin silmin kuin tähän asti. Minua ilahdutti suunnattomasti myös touhun ulkoilmanäkökulma, outdoor option. Koska kaiken, mitä voi tehdä sisällä voi viedä myös ulos ja teho on taatusti aivan eri luokkaa.

Jutun ensimmäinen kuva on Kimmo Räisäsen ottama.