Loma tarjosi oivan tilaisuuden lojua ulkona ja ahmia kirjoja. Poimin luettujen kirjojeni pinosta kymmenen lukusuositusta. Mikä niistä olikaan paras? Minkä kanssa sai nauraa ja myötähävetä? Entä mistä kirjasta tuli suurin nälkä?

Virkistäviä näkökulmia matkusteluun

Kaisa Haatanen, Ylipainolisämaksu

Ylipainolisämaksu (Johnny Kniga, 2016) on itsenäinen jatko-osa Kaisa Haatasen esikoisteokselle Meikkipussin pohjalta (Johnny Kniga, 2015). Päähenkilönä molemmissa on viisikymppinen Tytti, joka ruotii elämäänsä eri näkökulmista. Meikkipussin pohjalta kokemukset aakkostettiin ja Ylipainolisämaksussa ne käydään läpi matkojen kautta: tehtyjen, tekemättömien tai keksittyjen.

Kirja antoi mukavasti näkökulmia tutkailla omaa suhdettaan matkustamiseen. Jos voisin valita matkaseuraksi ihan kenet tahansa, kuka pääsisi mukaan ja miksi? Mitkä kymmenen asiaa löytyvät aina matkalaukustani? Mikä minut ylipäätään saa matkustamaan?

Suosittelen Ylipainolisämaksua kaikille, joita naurattaa elämänkokemuksen mukanaan tuoma musta huumori sekä omat menneisyyden hölmöilyt.

Kaksi erilaista kirjeromaania

Carol Shields & Blanche Howard, Kuiva kausi 

Charles ja Jocelyn ovat olleet kaksikymmentä vuotta naimisissa, kun Jocelyn muuttaa työpaikkansa vuoksi toiselle puolen maata. Pesti kestää yhdeksän kuukautta ja teini-ikäiset lapset jäävät siksi aikaa Charlesin hoiviin. Pariskunta pitää yhteyttä kirjoittamalla toisilleen kirjeitä.

Jocelyn tutustuu uusiin ihmisiin, hänen työnsä on vaativaa ja oman paikan hakeminen vieraassa ympäristössä ottaa koville. Charles puolestaan yrittää pitää heidän vanhaa elämäänsä yhteisessä kodissa pystyssä, hoitaa lapsia ja etsiä itselleen elantoa.

Kuiva kausi  (suom. Hanna Tarkka, Otava 2015) osoittaa, miten kirje kirjeeltä entisestä jaetusta elämästä tulee erillisiä. Charles ja Jocelyn saavat välillä tilaisuuden kohdata, mutta tapaamisten odotukset nousevat todellisuutta suuremmaksi eivätkä ikinä täyty. Pelkästään heidän yhteisen kotinsa kirjoituspöydän siirtäminen huoneesta toiseen muodostuu parisuhteen mannerlaattoja liikuttavaksi symboliksi.

Puolisot avautuvat kirjeissä rehellisesti tapahtumista, tunteista ja ajatuksista, joita käyvät läpi. Toisen edesottamuksiin kommentoidaan lähinnä jälkikirjoituksissa, jos niissäkään. Syntyy myös kirjeitä, joita he eivät tule koskaan toisilleen lähettämään. Aika näyttää, onko enää paluuta entiseen ja mitä se entinen lopulta tarkoittaa.

Paul Auster & J.M. Coetzee, Tässä ja nyt

On hämmentävää lukea kahden maailmanluokan kirjailijan avointa kirjeenvaihtoa. Kuin pääsisi salakuuntelemaan älykköjen välistä keskustelua, joka välillä kasvaa väittelyksi ja välillä keskittyy arjen intiimeihin yksityiskohtiin.

Auster ja Coetzee käyvät läpi niin ystävyyttään, kirjallista uraansa ja  ikääntymistään kuin Lähi-idän kriisiä, teknologian kehittymistä tai urheilua. Jokainen mielipide on harkittu, perusteltu ja linkittyy osaksi isompaa kokonaisuutta.

Tässä ja nyt (suom. Erkki Jukarainen ja Seppo Loponen, Tammi 2013)  vilisee tietenkin myös kirjallisia viittauksia. Lukiessani analyysiä kasvissyöjä Franz Kafkan ja hänen lihakauppias-isänsä välisestä suhteesta, tulee pakottava tarve lisätä lukulistalle vähintään yksi Kafkan teos, Nälkätaiteilija. Minulle syntyi myös jollain tapaa kotoisa olo, kun Auster tekee sivulauseissaan huomioita, miten syksy on ”tuonut ilmaan uutta kirpeyttä” tai ”Siri (Hustvedt) puurtaa uuden romaaninsa parissa”.

Vaikka molempien ajatuksenjuoksu saavuttaa välillä myös tajunnanvirtamaisia piirteitä, pystyvät he kirjoittamisen huippuammattilaisina myös nivomaan kaiken yhdeksi loogiseksi kokonaisuudeksi. Tässä ja nyt oli antoisaa luettavaa paitsi kirjallisessa myös sivistävässä mielessä. Teos kiilasi lomani lukukokemusten kärkijoukkoon.

Elämä on odotushuone

Emma Cline, Tytöt

Tytöt (suom. Kaijamari Sivill, Otava 2016) on tositapahtumiin perustuva romaani vuoden 1969 Kaliforniasta. Päähenkilö Evie riitaantuu parhaan ystävänsä ja perheensä kanssa. Isä lähtee nuoremman naisen matkaan ja Evie jää äitinsä hoiviin.

Teini-ikäisen Evien elämä on huteralla pohjalla, kun hän kohtaa Suzannen. Salaperäisen, itsevarman ja estottoman hippikommuunin jäsenen. Suzannen elämäntyyli on kaikkea sitä, mikä Evien maailmasta puuttuu. Siksi kommuuni ja sen asukkaat kiehtovat ja Evie uppoutuu vierailu vierailulta syvemmälle uuteen maailmaan, jonka kääntöpuoli paljastuu vähitellen.

Kommuunin guru on Russell, jonka tosielämän esikuvana toimii Charles Manson. Hänen johtamansa kultti surmasi elokuussa 1969 Los Angelesissa näyttelijä Sharon Taten sekä seitsemän muuta henkilöä. Myös kirjassa kuljetaan kohti vastaavaa rikosta, mutta se ei näyttele tarinan pääosaa.

Tytöt käsittelee nuoruuden epävarmuuksia ja miten kuljetamme niitä mukanamme vielä aikuisenakin. Tämä havainto teki minut apeaksi. Erityisen apeaksi tulin kirjan esittämästä ajatuksesta, että elämä on lopulta vain odotushuone: odotamme koko ajan jotain muuta, jotain parempaa kuin nyt.

Sakea, ruokaa ja seesteisiä sieluja

Hiromi Kawakami, Sensein salkku

Japanilaisissa romaaneissa osataan jotenkin aina olla jotenkin enemmän läsnä kuin muussa kirjallisuudessa. Niin myös Hiromi Kawakamin Sensein salkussa (suom. Raisa Porrasmaa, S&S 2018)Kirjassa tapahtuu päällisin puolin vähän ja silti siinä on koko maailma.

Sensein salkku on rakkaustarina Tokiosta. Opettaja, Sensei, ja hänen vanha oppilaansa kohtaavat vuosikymmenien jälkeen baaritiskillä. Sen jälkeen heidän tiensä risteävät alvariinsa ja ensikohtaamisen synnyttämä molemminpuolinen kiinnostus syvenee askel kerrallaan ystävyydeksi, lopulta rakkaudeksi.

Romaani sai minut pohtimaan ajankulua, mitä se oikeastaan on: uurteita kasvoilla, elämänkokemusta vai syvää viisautta olla läsnä. Lisäksi tuli hillitön tarve matkustaa Japaniin, ahmia japanilaista ruokaa ja kitata sakea päälle.

Suuri Romaani yli sukupolvien

Nathan Hill, NIX

Nathan Hill kirjoitti esikoisteostaan NIX (suom. Raimo Salminen, Gummerus 2017) peräti kymmenen vuotta. Hänen tarinankerronnan taitoaan on verrattu John Irvingiin eikä syyttä. NIX on Suuri Amerikkalainen Romaani niin sisällöltään kuin sivumäärältäänkin.

Päähenkilö Samuel Andresen-Anderson on jumissa oleva kirjailija, nettipeliaddikti sekä collegen opettaja. Hän on piilottanut sisälleen kaikki ne tunteet ja epävarmuudet, jotka liittyvät siihen, että Samuel hylättiin pienenä. Hänen äitinsä Faye lähti ja jätti miehensä sekä lapsensa vailla mitään selitystä.

Kunnes vuosikymmeniä myöhemmin Faye ilmestyy valtakunnan uutisiin syytettynä hyökkäyksestä poliitikkoa vastaan ja Samuel päätyy selvittämään totuutta kadonneesta äidistään. Tästä purkautuu pitkä ja polveileva vyyhti, joka kulkee 60-luvun Keskilännestä 2000-luvun talousromahdukseen ja päätyy nykypäivään.

NIXin henkilöhahmoihin on helppo samaistua. He olivat kaikki omalla tavallaan pöhköjä, rikkinäisiä ja sydämeenkäyvän aitoja. Romaanin kohtaukset saivat välillä nauramaan ääneen ja välillä lukemaan tekstiä sormien välistä kaiken myötähäpeän keskellä. Kirjan ydinkysymykset liikkuivat, kuten suuressa romaanissa kuuluukin, elämän isojen teemojen ympärillä: rakkaus, unelmat ja hyväksytyksi tulemisen tarve.

Ihmissuhteita 12-vuotiaan silmin

Ida Simons, Tyhmä neitsyt

Ida Simons (1911-1960) oli saksanjuutalaisen kauppiasperheen tytär ja hänen esikoisromaaninsa Tyhmä neitsyt (suom. Sanna Van Leeuwen, Gummerus 2016) ilmestyi vain vuosi ennen Simonsin kuolemaa. Teos saavutti maailmanmaineen kuitenkin vasta 2000-luvulla, kun hollantilainen kustantaja löysi kirjan äitinsä kirjahyllystä ja päätti julkaista sen uudelleen.

Tyhmä neitsyt on 12-vuotiaan päähenkilön, Gittelin, kasvutarina kahden maailmansodan välissä elävässä Hollannissa. Se on myös humoristinen kuvaus ihmissuhteista, jotka ovat sidoksissa toisiinsa joko sukulaisuuden tai asuinpaikan välityksellä.

Gittelin isä on liiketoimissaan ikuinen epäonnistuja. Äiti saa tasaisin väliajoin tarpeekseen ja lähtee tyttärineen sukulaistensa hoiviin Antwerpeniin. Siellä Gittel ystävystyy naapureiden kanssa ja alkaa tapahtumien ketju, joka opettaa lapselle unelmista, valinnoista ja omista mielipiteistä enemmän kuin moni aikuinenkaan pystyisi kerralla käsittelemään.

Luin Tyhmän neitsyen heti NIXin jälkeen ja se saattoi olla virhe. Olin edelleen niin Nathan Hillin kerronnan pauloissa, että Simons jäi valitettavasti sen varjoon. Minun olisi pitänyt lukaista joku toisen lajityypin kirja tähän väliin, jotta olisin saanut tukevamman otteen Simonsin hehkutetusta kielellisestä neroudesta.

Kaikki kirjat eivät näköjään vain ole tarkoitettu luettavaksi peräkanaa, joten ehkä tartun Simonsiin uudestaan myöhemmin.

Viistoa huumoria, ikiaikaisia taruja ja luonnon ihmeitä

Fred Vargas, Kalmankuoriaiset

Tässäpä vasta dekkaristi. Olen lukenut Fred Vargasin koko suomennetun tuotannon ja tulen jatkamaan perinnettä niin kauan kuin teoksia piisaa.

Vargasin romaanien viehätys ei piile rikoksissa vaan kirjan hahmoissa. Pilviä lapioiva komisario Adamsberg, jonka ajatusaihiot kuljeskelevat kuin hiilihappokuplat. Kala-asioiden erikoisasiantuntija Voisenet, joka säilyttää täysin uskottavasti mureenan päätä työpöytänsä alla. Oikeastaan koko murharyhmä on täynnä toinen toistaan oudompia hahmoja puhumattakaan rikollisista. Jokaiseen on helppo kiintyä huolimatta siitä, ovatko he hyvän vai pahan puolella. Eikä näitä kahta voi aina täysin erottaa toisistaan.

Värikkään henkilögallerian lisäksi Vargasilla on ilmiömäinen kyky kuvata hahmojensa ajatuksia, ulkonäköä ja heille tapahtuvia asioita. Puhumattakaan absurdeista dialogeista, jotka saavuttavat viistossa huumorissaan välillä Monty Pythonin mittasuhteet.

Kalmankuoriaisissa (suom. Marja Luoma, Gummerus 2018) komisario Adamsberg selvittää tielleen osunutta erikoista tapausta. Miten on mahdollista, että kolme vanhaa miestä on yhtäkkiä kuollut erakkohämäkkien puremiin.

Susanne Jansson, Uhrisuo

Uhrisuo (suom. Tiina Sjelvgren, Bazar 2018) on trilleri, johon nivoutuvat myyttinen suomaisema, vanhat legendat sekä pienen kylän vaietut salaisuudet.

Biologi Nathalie matkustaa Mossmarkenin suomaille tekemään kokeita väitöskirjaansa varten. Alueelle on haudattu rauta-ajalla ihmisiä uhrilahjoina ja sinnikkäästi elävien tarinoiden mukaan heidän sielunsa vainoavat yhä eläviä. Myös Nathalieta tuntuu riivaavan joku vanha, seudun ja hänet yhdistävä mysteeri.

Vaikka Nathalie haluaisi viettää aikansa suolla yksin, hän ystävystyy vähitellen lähistöllä majailevan Johanneksen kanssa.  Johannes kuitenkin joutuu suon uhriksi ja poliisi alkaa apulaisineen selvittää mistä oikein on kyse. Samalla myös Nathalien vaiettu menneisyys tulee päivänvaloon.

Uhrisuossa ei mässäillä ruumiilla tai rikoksilla. Pääosassa ovat  suon laidalla majailevat ihmiset ja heidän suhteensa tuohon seutua hallitsevaan taianomaiseen hetteikköön.

Pienen ihmisen puolella

Anna Gavalda, Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja

Anna Gavalda kuuluu Fred Vargasin ohella niihin kirjailijoihin, joiden tuotantoon tartun enemmän kuin mielellään. Molemmat ovat taitavia ihmismielen kuvaajia ja juuriltaan ranskalaisia. Herää kysymys, onko tämä sattumaa?

Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja (suom. Lotta Toivanen, Gummerus 2018) on Gavaldan tuorein suomennettu novellikokoelma. Tarinoista löytyvät alkoholisoituva leskiäiti, joka tutustuu toisen naisen roolissa rimpuilevaan pariisittareen. Rakkautta epätoivoisesti etsivä lähiötyttö yhden yön suhteineen. Rakennustarkastaja, joka arvostaa yli kaiken faktoja ja asioiden suoruutta, kunnes joutuu setvimään kuusivuotiaiden konflikteja.

Gavaldan henkilöt ovat kaikki säröillä. Osa näkyvästi, osan hauraus paljastuu vasta tarinan edetessä. Jokainen heistä yrittää selvitä niillä keinoin, millä kulloinkin pystyvät tai jaksavat. Toisille apu on helpompi antaa kuin ottaa vastaan.

Novelleja lukiessa tuli olo, kuin jokainen yksittäinen kertomus olisi pieni pala elämän kokoisessa palapelissä. Säröt kuuluvat asiaan ja niiden kanssa oppii elämään säilyttämällä edes rahtusen siitä toiveikkuudesta ja hellyydestä, joilla Gavalda tarinoitaan rakentaa.

Outdoor option on myös Facebookissa

Lukuvuosi 2018

Tartuin Popsugarin haasteeseen, jossa lukupinoni valikoituu alla olevan listauksen perusteella. Tähän mennessä luettavaa on löytynyt seuraavista kohdista.

Kirjasarjan seuraava osa 
Eppu Nuotio & Pirkko Soininen, Sakset tyynyn alla

Romaani, joka pohjautuu todelliseen henkilöön
Emma Cline, Tytöt

Kirja, joka sijoittuu maahan, josta olet innostunut
Hiromi Kawakami, Sensein salkku

Kirja surusta
Max Porter, Surulla on sulkapeite

Kirja aikamatkailusta
David Mitchell, Luukellot

Kirja, joka sijoittuu merelle
Morten Strøksnes, Merikirja

Kirja, jonka nimessä on eläin
Linda Olsson, Kun mustarastas laulaa
Anna Gavalda, Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja
Fred Vargas, Kalmankuoriaiset

Kirja, jonka nimessä esiintyy laulun sanoja
Paul Auster & J.M. Coetzee, Tässä ja nyt

Kirja, jonka olen lainannut tai saanut lahjaksi
Lucia Berlin, Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Kirja, jolla on kaksi kirjoittajaa
Carol Shields & Blanche Howard, Kuiva kausi

Kirja urheilusta
Joonas Laurila, Juoksijan järki 

Kirja, jonka on kirjoittanut paikallinen kirjailija
Kaisa Haatanen, Ylipainolisämaksu

Kirja, joka on julkaistu vuonna 2018
Olli Jalonen, Taivaanpallo
Susanne Jansson, Uhrisuo

Kirja, joka oli tarkoitus lukea jo vuonna 2017
Ida Simons, Tyhmä neitsyt

Kirja, jossa on ruma kansi
Nathan Hill, NIX

Kirja, jonka nimi on yksi sana (Valintani Popsugarin lukuhaasteesta 2015)
Erik Bertrand Larssen, Vahva